ZZ-Top: Fandango

Puolet ja puolet

Puoleksi studio- ja puoliksi liveäänityksistä koostunut Fandango oli se pitkäsoitto, jolla Teksasin boogiekone ZZ-Top löi itsensä lopullisesti läpi levymyynnin osalta. Albumin livepuolen ainoa todellinen huippuhetki on tosin sen revittelevä avausraita Thunderbird. Covereista Jailhouse Rock merkitsi Topille jo tuossa vaiheessa keikkastandardia. Pitkä versio Backdoor Love Affairista ei toimi erityisen hyvin, vaikka sitä maustetaankin bluesklassikolla Mellow Down Easy. Fandangon studioäänitykset edustavat sitä vastoin silkkaa rautaa.  Nasty Dogs and Funky Kings tarjoaa kokonaisuuden tanakinta jyräysosastoa. Heard It on the X, joka otsikossaan viittaa piraattiradioasemiin, sisältää vastustamattoman iskevän riffin. Blue Jean Blues on riipaisevan kaunis tunnelmapala ja biisikaksikko, jonka muodostavat Mexican Blackbird sekä Down at the Balanise svengaa esimerkillisen tehokkaasti. Kappaleista erityisesti jälkimmäinen ansaitsee liki pitäen pienen klassikon tittelin.

Fandangon studiopuoli huipentuu Dusty Hillin vokalisoimaan riffin ja sooloilun maukkaasti yhdistävään hittiin Tush. Pitkäsoiton studiopuoli onkin niin upea, että voi vain aavistaa, kuinka tasokas albumikokonaisuus Fandangosta olisi tullut, jos se olisi lisäksi sisältänyt liveäänityksistä ainoastaan Thunderbirdin, mutta sitä vastoin Fandangoa seuranneen, pari vuotta myöhemmin ilmestyneen studioalbumin Tejaksen parhaat raidat. Muistettakoon toki, että ZZ-Topilla oli jo ennen Fandangoa plakkarissaan Rio Grande Mudin ja Tres Hombresin kaltaiset kiistattomat klassikkoalbumit. Jo pelkästään ne riittäisivät tekemään yhtyeen 70-luvun tuotannosta tasokkaan, mutta kyseisen vuosikymmenen viimeisellä ZZ-Topin pitkäsoitolla Deguello on silläkin tarjottavanaan Cheap Sunglassesin, Fool for Your Stockingsin ja I’m Bad I’m Nationwiden kaltaisia todellisia ässiä.

Billy Gibbons 65 vuotta 16. joulukuuta.