Yo-symposiumi kysyi: ”Onko vaihtoehtoja rahalle?”

Kevään viimeinen Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden yo-symposiumi Joensuussa oli suuri mielikuvitusleikki. Neljä eri puhujaa otti kantaa siihen, miksi kokevat rahan olevan syvältä ja millainen vaihtoehtotalous olisi sitten vähemmän syvältä.

JOENSUU Ensimmäinen puhuja, Tomi Astikainen on selvinnyt ilman rahaa neljä vuotta. Hän nimittää talousjärjestelmäänsä ”lahjataloudeksi”. Omien sanojensa mukaan Astikainen ”kirjoittaa, kokkaa, konsultoi, puhuu ja lapioi paskaa” henkensä pitimiksi.

Hän siis tavallaan vaihtaa osaamistaan esimerkiksi kuljetusta, ruokaa tai majoitusta vastaan. Astikaisen mielestä tämä on auttanut häntä pääsemään paremmin kosketuksiin kanssaihmisten kanssa ja irtisanoutumaan rahatalouden varjopuolista. Hän näkee nykyisen talousjärjestelmän suurimpana ongelmana velan.

”Velka on olemassa olevan rahamäärän ja koron summa. Rahaa ei siis koskaan ole yhtä paljon kuin velkaa. Tämä aiheuttaa pulaa rahasta ja saa ihmiset kilpailemaan toisiaan vastaan”, Astikainen summaa.

Lisäksi Astikainen vastustaa ajatusta rahasta ihmisarvon mittarina.

Toimisiko lahjatalousjärjestelmä kuitenkaan suuremmalla mittakaavalla? Jos me kaikki luopuisimme rahasta, dyykkaisimme Valintatalon takana, etsisimme yösijan sohvasurffaamalla ja saisimme hammasharjan lahjaksi osaamistamme vastaan, pärjäisimmekö kovin kauaa ja olisimmeko kaikki kuitenkaan samalla viivalla?

”En usko, että rahattomuus on ratkaisu ongelmaan”, Astikainen myöntää.

Pelkkä rahasta luopuminen ei riitä, kun vika on oikeastaan talousjärjestelmässä. Eli muutoksen pitäisi vaihdon välineen sijaan lähteä ehkä sittenkin systeemin rakenteista.

Samoilla linjoilla Astikaisen kanssa tuntuu olevan myös Joensuun Aikapankkia perustamassa ollut Tuomas Järvenpää. Aikapankissa lasketaan eurojen sijaan työtunteja, jotka ovat aina yhtä arvokkaita, pesit sitten ikkunoita tai täytit veroilmoituksia jonkun toisen puolesta. Annetut tunnit näkyvät tilillä plussana, käytetyt tunnit miinuksina.

Esimerkiksi Järvenpää näkee aikapankkijärjestelmän potentiaalisena hyvinvointivaltion aukkojen paikkaajana, sillä sen kautta myös näkymätön työ saa arvoa. Lisäksi aikapankissa työn arvo määritellään paikallisen yhteisön sisällä ja kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, ei kasvottomien keskuspankkien toimesta. Sekä Asikainen että Järvenpää siis painottavat vaihtoehtoisten talousjärjestelmiensä yhteisöllisyyttä.

Kysymys kuulukin, toimisiko aikapankki kuitenkaan suuressa mittakaavassa? Yleisöstä huomautetaan, että aikapankissa on pohjimmiltaan sama ongelma kuin rahassa. Aikapankkitilin annetut ja käytetyt tunnit ovat harvoin täysin tasapainossa ja käytännössä voi muodostua tilanne, jossa käyttäjän tili on miinuksella, eli hän on ottanut enemmän kuin on antanut, jolloin hänellä on lainaa.

Järvenpää kuitenkin toteaa, että ongelmat ovat usein päinvastaisia.

”Ihmiset antavat mieluummin kuin ottavat.”

Symposiumin kolmas ehdokas vaihdon välineeksi ovat avoimeen lähdekoodiin perustuvat valuutat, kuten bitcoin. Simo Rouhiaisen mukaan virtuaalivaluuttojen ja nykyvaluuttojen ero on yllättävän pieni, koska rahaa ei ole enää sidottu kiinni kultaan, vaan sen arvo on yhteinen sopimus.

”Virtuaalivaluutat ovat kuitenkin siinä suhteessa parempia, että niiden siirtokustannukset ovat matalammat eivätkä ne ole keskuspankkien kontrolloitavissa”, Rouhiainen huomauttaa.

Virtuaalivaluuttoja voi myös verrata ja vaihtaa nykyisiin valuuttoihin. Teoriassa virtuaalivaluuttoihin siirtyminen tekisi Rouhiaisen mukaan valtion hyödyttömäksi ja verotuksen mahdottomaksi. Esimerkiksi bitcoinin ongelma on kuitenkin se, että alussa bitcoinien luominen, eli mainaaminen oli nykyistä helpompaa, eli ensimmäiset mainaajat saivat nopeasti paljon rahaa. Lisäksi yleisöstä huomautetaan, että virtuaalivaluutat tulisivat todennäköisesti lopulta muodostamaan samantyyppisen talousjärjestelmän kuin nykyinen. Eli miksi me vaihtaisimme yhdestä valuuttajärjestelmästä toiseen?

Viimeisenä vaihtoehtona symposiumissa esitellään Jacque Frescon kehittämä resurssipohjainen talousjärjestelmä, joka ottaa maapallon kantokyvyn huomioon. Alusta asti on kuitenkin selvää, että Frescon globaali ja holistinen järjestelmä ei koskisi vain rahaa ja taloutta, vaan aivan kaikkea.

Eemil Sulvan mukaan resurssipohjaisen talousjärjestelmä perustuu ajatukselle, että kun kaikilla on tarpeeksi selviytymistä varten, voidaan keskittyä kehittymiseen. Hänen mukaansa nykyisen talousjärjestelmän ongelma on se uusista innovaatioista ja automaatiotyöstä hyötyvät vain tuotannontekijät, eivät työntekijät. Eli kun robotti tekee jotain ihmistä paremmin, se ei hyödytä työntekijää, vaan firman omistajaa, joka voi nyt pitää robotin ja potkaista taloudellisen hyödyn nimissä työntekijän pihalle.

Resurssipohjainen talousjärjestelmä herättää kuitenkin ainakin symposiumin yleisössä paljon vastustusta ja ihmetystä. Moni kavahtaa ajatusta yhteiskunnasta, jossa ei tarvitsisi tehdä paskaduunia, mutta talot suunniteltaisiin mahdollisimman resurssitehokkaiksi ja poliittisen päätöksenteon hoitaisivat kaiken informaation huomioonottavat koneet.

Toistaiseksi näyttää siis siltä, että raha saa pitää paikkansa vielä jonkin aikaa. Yhtäkään vaihtoehtovaluutoista ei voida ottaa käyttöön nykyisen kaltaisessa maailmassa, vaan ensin täytyy tapahtua perustavanlaatuisia muutoksia laajemmassa mittakaavassa.