JOENSUU – Joensuun ylioppilasteatteri on keikkunut pari viime vuotta luovuutensa ja ilmaisuvoimansa nousevalla käyrällä, etenkin jos tilannetta vertaa 90-luvun lopun ja kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen välillä hyvinkin synkkiin hetkiin. Enää aikoihin ei ylioppilasteatteria ole tarvinnut mennä katsomaan velvollisuudentunnosta. Esityksiin on voinut mennä aidosti innokkaana.
17. tammikuuta saadaan ensimmäinen maistiainen siitä, millainen ylioppilasteatterivuodesta 2014 tulee, kun perinteeksi muodostunut lyhytnäytelmäkokonaisuus Pisarat saa ensi-iltansa Väen talolla. Parin viime vuoden aikana ylioppilasteatteri on onnistunut koskettamaan, yllättämään, ihastuttamaan, suututtamaan ja muutaman kerran jopa hiukan järkyttämään.
Niistä ajoista edellisellä vuosikymmenellä, kun humalaiset ylioppilasteatterin näyttelijät uhkailivat näytelmän (ansaitusti ja syystä!) haukkunutta kriitikkoa väkivallalla on tultu pitkä matka. Osasyy siihen on se, ettei JoYT:n tuotoksia ole viime vuosina voinut haukkua niin lyttyyn. Odotukset tulevalle vuodelle ovat korkealla. Tuskin käyrällä on vielä aallonharjalle kivuttu.
Nyt jo yhdennentoista kerran tehtävistä Pisaroista on hiljalleen kehittynyt yksi kiinnostavimmista tapahtumista Joensuun teatterivuodessa. Lyhyistä näytelmistä koostuva esitys on tarjonnut aivan loistavia esityksiä, mutta toisaalta paljon kauheaa roskaa. Vuosien varrella kokonaisuuksien taso on kivunnut ylöspäin, mutta ei niin paljon, etteikö potentiaali aivan kaikkeen vielä leijuisi ensi-ilaodotuksen ympärillä. Pisaroiden perinteisiin kuuluu myös se, että se tarjoaa uusille teatterilaisille tilaisuuden koetella siipiensä kantavuutta.
Tänä vuonna Pisarat vaeltaa tavallista enemmän paikasta toiseen. Väen talon ensi-illan lisäksi esityksiä on Joensuun pakkahuoneella, Teatteri Satamassa ja Kerubissa. Teatteria riepotellaan ympäriinsä ja teemanakin on tänä vuonna liike ja liikkuvuus.
”Käsikirjoitusten teemoissa irrallisuus ja ulkopuolisuus ovat pinnalla. Irti! on monen teatteritilan ja mielentilan näytelmä. Lavalle astelevat yhteiskunnasta, todellisuudesta, yhteisöistään, toisistaan ja itsestään irrallaan olevat hahmot. Työuupumus, Newtonin lait, kauneus, hulluus ja helppo elämä paiskaavat kättä, kun henkilöt ottavat mittaa maailmasta ja etsivät omaa paikkaansa siinä. Kuka juoksee, kun käsketään ja kuka uskaltaa pysähtyä? Onko kiihtyvä vauhti elinehto?”, tekijät kuvailevat.
Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan olemassaoloaikana teatterilta on lähtenyt koti, Niskakadulla sijainnut Monttu alta. Sittemmin on tullut selväksi, että teatterin laatu ei lepää seinien varassa. Harjoittelu- ja esitystiloja on löytynyt sieltä täältä. Tärkeä kiintopiste tätä nykyä on Väen talo.
Ensi vuonna teatteri täyttää 40 vuotta. Joensuun ylioppilasteatteri perustettiin helmikuussa 1975 Joensuun kaupunginteatterin tarjotessa tukeaan esimerkiksi ohjauksen saralla. Ensimmäinen julkinen taitonnäyte oli 5. lokakuuta 1976, jolloin se esitti opintotuki-aiheisessa illanvietossa sketsin Kaviaaria ja Carlsberg-olutta. Ensimmäisen varsinaisen teatteriesityksensä se sai ensi-iltaan vuonna 1977. Yhteys Joensuun kaupunginteatteriin on säilynyt läpi vuosikymmenten vaihtelevan tiiviinä ja menneisyyden kaiut synnyttävät uutta edelleen. Ilmeisesti Joensuun kaupunginteatterista eläköitynyt ohjaaja Timo Ventola tekee tänä vuonna vierasohjauksen Joensuun ylioppilasteatterille.
JoYT Uljaan kynsissä:
Joensuun ylioppilasteatteri: Kuolemista
Joensuun ylioppilasteatteri: Sara
Joensuun ylioppilasteatteri: Pisarat X
Operaatio Onnenkalu II: Maisterin varjossa
Sairaala: Loistava teos loppui kesken
Etsivät Pisarat: Miksi ohjaajat eivät ohjaa?
Kapteeni ja veli: Kolmenkympin kriisi näyttämöllä
Pallo jalassa – Syvällinen parodia miehestä
Loistavuutta hipova sekopäinen karnevaali
Joensuun ylioppilasteatteri: Taer’n fantasiaseikkailu
Joensuun ylioppilasteatteri: Ruusujen ja raunioiden kaupunki
Joensuun ylioppilasteatteri: Pisarat Seitsemän
Joensuun ylioppilasteatteri: Räkäpaska