Ylioppilasliike tarvitsee oman pankin

RAHA – Kuinka ylioppilasliike ja suomalaiset opiskelijat voisivat saada irti kaiken mahdollisen nerokkaasta liiketoiminnan muodosta, jonka ideana on saada voittoa, eli korkoa pelkästään omistamalla rahaa tai takauksia? Pohditaanpa.
Mikään liiketoiminta ei oikeastaan ole niin varmaa kuin pankkitoiminta, mikäli se jolle rahaa lainataan maksaa velkansa. Pankki pystyy käytännössä oikein varautuessaan ja vain marginaalisia riskejä ottaessaan hyötymään mistä tahansa suhdanteiden heilahtelusta. Pankki on ainoa liiketoiminnan muoto, jossa talouden taantuma ja nousukausi kummatkin ovat voiton tavoittelun kannalta hyödyllisiä tilanteita. Nykyinen eurokriisi, jonka pankit aiheuttivat myöntäessään lainaa maksukyvyttömille asiakkaille (muutamat EU-valtiot) ilman kunnollisia takuita, saa helposti tavallisen kuluttajan ajattelemaan, että pankit mokasivat. Näin ei kuitenkaan oikeastaan ole, koska veronmaksajat ympäri Eurooppaa ovat nyt maksukyvyttömien valtioiden takaajina ja pankit saavat taas omansa pois, korkoineen.
Suomen lainsäädännön mukaan pankki on yhtiö, jota säätelee erillislainsäädäntö: laki luottolaitostoiminnasta (9.2.2007/121). Pankin perustamiseen tarvitaan käytännössä vain 5 000 000 euron vähimmäispääoma (44 §) ja yksi omistaja, joka on ”luotettava” (§ 24a).

Nämä määritelmät Suomen ylioppilaskunnat täyttävät helposti, sillä pelkästään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on miljardiomaisuus ja ylioppilaskunta on luotettava de jure, koska laki velvoittaa sen olemaan luotettava. Mikäli ylioppilaskunnat perustaisivat pankin yhdessä ja jakaisivat osakkeet Suomen ylioppilaskuntien liiton vahvistaman jäsenmäärän perusteella, olisi Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) omistusosuus perustettavasta Suomen ylioppilaiden pankista (SYOP) noin 9 % eli sen osuus olisi noin 450 000 euroa. Osan summasta ISYY voisi maksaa suoraan ja loput lainata muilta liikepankeilta tai ylioppilaskunnilta esimerkiksi lainoittamalla omia kiinteistöjään. Vastaavalla menettelyllä kaikki ylioppilaskunnat pääsisivät mukaan pankkiin. Kaikkien mukana olo on elintärkeää pankin toimimisen kannalta.
Pankki toimisi ylioppilaskuntien keskuspankkina ja kaikki ylioppilaskunnat siirtäisivät kaiken liiketoimintansa, lainansa ja käyttötilinsä omaan pankkiin. Ylioppilaskuntien jäsenmaksu on keskimäärin 43 euroa / jäsen ilman SYL:n ja YTHS:n jäsenmaksua. Voidaan kuitenkin olettaa, että myös SYL ja YTHS alkaisivat käyttää ko. pankkia omana käyttöpankkinaan, näin jäsenmaksujen määrä olisi 92 euroa / jäsen, eli noin 12 miljoonan liikevaihto vuodessa, ennen opetusministeriön, KELA:n ja kuntien osuuksia SYL:n ja YTHS:n toiminnasta. Kyseisellä operaatiolla saisi aikaan pienen pankin, joka keskinäisillä vakuuksilla loisi vakautta kaikkien ylioppilaskuntien toimintaan ja pitkällä aikavälillä laskisi ylioppilaskuntien maksamia korkoja ulkopuolisille pankeille. Pientä säästöä myös syntyisi siitä, että pankkien käsittelymaksut saataisiin minimiin.
Tällä hetkellä ylioppilaskunnat maksavat kohtuullisen suurta käsittelymaksua pankeille, koska ylioppilaskuntien toiminta luonteeltaan aiheuttaa tuhansia pieniä rahansiirtoja kuukaudessa ja aiheuttaa tarpeettomia kuluja.

Tämä kaikki on kuitenkin napeilla pelaamista verrattuna siihen, mistä todellinen hyöty saadaan: opintotuesta ja opintolainojen valtiontakauksista.
Mikäli kaikki korkeakouluopiskelijat siirtyisivät SYOP:n pääasiallisiksi asiakkaiksi, pohjan todelliselle liiketoiminnalle loisivat opiskelijoiden kuukausittain saama opintoraha ja asumislisä. Valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2013 korkeakouluopiskelijoiden opintorahan määrä on noin 371 miljoonaa euroa ja kaikkien opiskelijoiden asumislisä on noin 285 miljoonaa euroa (tästä noin kaksi kolmasosaa korkeakouluopiskelijoille). Pelkästään korkeakouluopiskelijoiden tuilla saisi liikevaihtoa vuodessa yli 500 miljoonaa euroa. Korkokulut olisivat lähinnä nimelliset, sillä suurimman osan rahasta opiskelija käyttää kuluvan kuukauden aikana ja korkoja ei kerry. Ja kukapa nykyään olettaa pankkien maksavan edes nimellistä korkoa käyttötililleen? Liikevaihdon maksimoinnin saamiseksi pankin olisi kannattavaa ottaa tietenkin asiakkaakseen myös ammattikorkeakouluopiskelijat: tästä saataisiin annettua vetoapua ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille. Tallettajaksi otettaisiin vain opiskelijakuntien jäsenet. Opiskelijat voisivat olla huoleti myös talletuksista, jos pankkioperaatio kaatuisi. Pankki voi liittyä jäseneksi talletussuojarahastoon maksamalla kannatusmaksun (sic!), jonka suuruus on 0,175 prosenttia ”…laskettujen riskien kattamiseksi vaadittavien omien varojen vähimmäismäärä…” (§ 99). Summan suuruus olisi 875 000 euroa, jos talletuksen suuruus olisi 500 miljoonaa euroa. Tämän maksettuaan pankki siirtää vastuun talletuksista kaikkien pankkien ja finanssivalvonnan yhteisvastuulliseksi huoleksi 100 000 euroon asti; mikäli joku opiskelija on tätäkin rikkaampi, suosittelen sijoittamaan rahat enkä tallettamaan niitä mihinkään pankkiin.

Miten sitten saadaan kaikki korkeakouluopiskelijat pankin tallettajiksi ja käyttäjiksi? Ensimmäinen ja kiva vastaus olisi tietenkin opiskelijoiden keskinäinen solidaarisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Oikea vastaus on kuitenkin se, mikä on koko pankkitoiminnan ydin: luotonanto, vakuudet ja takaukset, eli tässä tapauksessa opintolainat ja niiden valtiontakaukset. Pankki myöntäisi opintolainaa kaikille korkeakouluopiskelijoille, jotka ovat opiskelijakuntansa jäseniä, sillä ehdolla että heidän kaikki opintotukensa ja asumislisänsä kulkisivat myös pankin kautta. Lainaa voisi myöntää todella pienellä marginaalilla, koska pankilla ei olisi mitään syytä saada voittoa tästä lainasta. Kaikki muut pankit haluavat tehdä ja tekevät voittoa opintolainalla, joten korko olisi merkittävästi pienempää kuin kellään nykyisistä toimijoista.
Mikään liikepankki ei lähtisi tässä luultavasti edes kilpailemaan, koska se olisi vain huonoa bisnestä, mutta jos korkojen sijaan pyrkisikin voittoon niiden seurannaisilla, strategia voisi jopa toimia.
Valtion talousarvion 2013 mukaan opintolainojen takauksia myönnetään 171 000 korkeakouluopiskelijalle vuodessa. Lainan takaus kattaa 300 euroa kuukaudessa. Mikäli takauksen saaneista edes puolet nostaa lainaa 9 kuukautta, on myönnettävien lainojen määrä 230 miljoonaa euroa vuodessa. Mistä SYOP sitten saa tämän rahan, minkä lainaa eteenpäin? Loppumaksajaksi saadaan Euroopan keskuspankki ja välittäjäksi Suomen pankki. Koska SYOP:n lainaajien takaus on paras mahdollinen eli luottoluokituksessa kolmen A:n valtio, pankki saisi lainaa Suomen pankilta takauksia vastaavan määrän nykykurssin mukaan 0,75 prosentin korolla ja vielä kohtuullisen pitkälle maksuajalle valtion takauksen ollessa 30 vuotta voimassa. Siispä pirautus vain Suomen pankin markkinaoperaatioiden toimiston lankapuhelimeen, josta tulisi vastauksena faksi, josta pyydetään vahvistusta takaukselle. Seuraavana keskiviikkona Suomen pankin SYOP:n tilillä olisi 230 miljoonaa euroa ihan uutta rahaa. Pikku detaljina: edelliset virkkeet ovat kirjaimellisia. Suomen pankin markkinaoperaatiot käyttävät vain kiinteitä faksilinjoja ja lankapuhelimia kommunikointiin ulkomaailman kanssa – melko matrixia. Ja raha tosiaan olisi ihan uutta, ei siis muualta lainattua vaan EKP:n ihan tyhjästä luomaa rahaa.

Tätä uutta rahaa voisi sitten lainata opiskelijoille aika huoletta, sillä vaikka lainanottaja olisi täysin varaton tai vaikka kuollut, niin lopulta valtio kuittaisi velat. Lainan voisi antaa eteenpäin, kuten aiemmin esitin, vain omat kulut kattaen: opintolainan korko olisi siis tällä hetkellä SYOP:ssa noin 1,0 – 1,25. Kulut saataisiin kohtuullisen pieniksi, koska joka opiskelijan sirullisesta Lyyra-kortista saisi hyvinkin helposti tehtyä SYOP:n pankkikortin tai luottokortin ja pankin konttorit voisivat sijaita samassa yhteydessä kuin ylioppilaskuntien toimistot. Yhdeltä luukulta voisi nostaa lainaa ja viereiseltä vaikka vuokrata Suvaksen (maksettu mainos!) ainejärjestön bileisiin.
Ne jotka tuntevat pankkitoimintaa ja lainsäädäntöä tarkemmin, tietävät ettei tuota uutta rahaa edes oikeasti tarvita 230 miljoonaa euroa, jotta voi lainata 230 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä EU-lain vaatima pankin lainojen omavaraisuusosuus on vain 8 % eli tosiasiallisesti pankin tilillä ei tarvitse olla kuin 18,4 miljoonaa euroa EKP:n uutta rahaa 0,75 prosentin korolla, jotta sitä voi lainata 230 miljoonaa euroa 1,25 % korolla. Näppärää ja tuottoisaa. Mikäli pankissa on hetkellinen likviditeettiongelma, on Suomen Pankin linja auki uutta lainaa varten ja takauspaperit holvissa.

Ensimmäisten toimintavuosien aikana toiminta olisi melko tappiollista, pelkästään korot Suomen Pankille olisivat miljoonaluokkaa. Sitten kun opintolainojen lyhentyminen alkaisi, pankki muuttuisi voitolliseksi noin 5-8 vuoden kuluttua riippuen markkinatilanteesta. Mahdollinen korkojen nousu vain vauhdittaisi ja kasvattaisi pankin voittoja. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, jossa asiakas ei saisi lainojaan maksettua ja myös valtio olisi varaton, ongelma ei silti olisi SYOP:in vaan lopulta EKP:n ja välillisesti jokaisen Euroopan veronmaksajan. Opintolaina muuttuisi taas tueksi, jonka veronmaksajat maksaisivat yhteisvastuullisesti. Vasemmistolaista politiikkaa uusliberalistisen pankin toimesta. Kokonaisuudessaan toiminta luultavasti olisi pidemmällä jänteellä kuitenkin niin kannattavaa, että pankilla olisi mahdollista tehdä jopa oikeaa sijoitustoimintaa esimerkiksi valmistuneiden maistereiden startup-yrityksiin ihan markkinakorolla. Tätäkin voi ajatella sosiaalisena toimintana koko yhteiskunnan ja valmistuneen opiskelijan tukemisena tai sitten voi ajatella sijoitukselle saatavaa tuottoa.