”Pelkästään opintopsykologi ei riitä, vaan opiskelun ongelmien kohdalla kokonaistarkastelu on tärkeää, jotta opintojen solmukohdat saadaan pois”, sanoo Harri Siiskonen. Itä-Suomenyliopisto palkkasi kolmeksi vuodeksi toisen opintopsykologin, joka työskentelee Joensuun kampuksella. Laajasti ymmärrettynä opiskelijaympäristö ei ole pelkästään luentosalit tai kampusalueet. Kyse on myös asenteesta ja tosielämän ongelmista, aina pääsykokeesta tutkintoon sekä työelämään saakka.
Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Harri Siiskonen näkee, että jo yliopistoon pyrkimisen yhteydessä voitaisiin kehittää vaihtoehtoisuutta. Riittävän hyvin tehdyt opinnot avoimen yliopiston puolella voisivat olla väylä yliopistoon. Aihe on vielä mietinnän alla, koska sisäänoton edellytyksenä toimivat 30–60 opintopistettä maksaisivat opiskelijalle 450–900 euroa. Hyötynä olisi, ettei opinnoissa tarvitsisi odottaa välivuotta. Myös pääsykokeiden lukuaikaa pyritään rajaamaan yhteen kuukauteen.
Ympäristöjen suhteen Savonlinnan kampuksen lakkautus ja siirto Joensuuhun on akuutti kysymys. Suunnitelmana on hyödyntää varhaiskasvatuksen ja opettajankoulutuksen kohdalla Joensuussa Educan tiloja opetuksessa. Siiskonen nostaa hyvät ideat vielä tärkeämmäksi Savonlinnan kysymyksessä.
”On tärkeää, että integraatiossa ei menetetä laadukkaita ideoita ja toimintatapoja”, Siiskonen kertoo.
Hän nostaa positiivisena asiana Savonlinnan opiskelijoiden sivuainemahdollisuuksien räjähdysmäisen kasvun, kun opetus siirtyy Joensuuhun.
Opiskelijoiden mahdollisuuksien kasvattaminen näkyy myös hankalammissa ongelmatilanteissa. Ensi vuonna alkaa kolmivuotinen opiskelijan ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä kehittämishanke, jonka ajaksi palkattu UEF:n toinen opintopsykologi on esimerkki ISYY:n opiskelijoiden edunvalvonnan työn tuloksista. Siiskonen kiittelee työtä, mutta sanoo ettei asiaa voi jättää tähän.
”Pelkästään opintopsykologi ei riitä, vaan opiskelun ongelmien kohdalla kokonaistarkastelu on tärkeää, jotta opintojen solmukohdat saadaan pois.”
Kokonaisvaltainen ajattelu on selkeästi Siiskosen keskeisiä teemoja. Kurssisumat, epätasaiset työmäärät, sekä kurssien välinen koordinaatio ovat tässä suhteessa avainasemassa psykologisen avun lisäksi.
Opiskeluympäristöjä pyritään kehittämään yhteistyöhankkeilla eri yliopistojen sekä ISYY:n kanssa. Tilojen uudistusta toteutetaan esimerkiksi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n demorahoituksella. Kiinteistöyhtiö jakaa demorahoja uusille tilankäytön ideoiden toteuttamiselle. Näin ollen opiskelijoiden ideoilla on konkreettista merkitystä yliopiston tilojen kehitykseen. Myös ainejärjestöjen kannattanee olla asiassa hereillä taukotilojen kohdalla.
Vaihtoehtoisuutta pyritään kehittämään myös opintojen sisällöissä ja suoritustavoissa.
”Kehitys ei itsessään riitä, vaan on tärkeää pitää siinä henkilökunta ja opiskelijat mukana.”
Tämän haasteen kohtaamiseksi henkilökuntaa pyritään kouluttamaan, jotta moninaisemman opetuksen edellytykset paranevat. Uudistukset voivat myös helpottaa työmäärää.
Esimerkiksi aiemmin opetushenkilökunta teki monia tenttipapereita turhaan, eikä kysymyksiin vastattu. Näin jokaisesta turhaksi menneestä tenttipaperista muodostui ylimääräistä työtä. Sähköinen tentti mahdollisti opiskelijoille väljemmän suunnittelumahdollisuuden ja opintomateriaalin tasaisemman tarpeen pitkin vuotta. Vastaavaan kehitykseen pyritään monimuotoympäristöjen kehittämisellä, sekä uusilla tila- ja videointiratkaisuilla.
Siiskonen pitää realistisena ottaa käyttöön opiskelijoiden kokemuksia yliopiston markkinoinnissa. Brändi ei ole pelkästään julkisuuskuvaa, vaan se vaikuttaa sisällöllisesti eri sosiaalisten medioiden sisältöihin. Näillä on suoraa vaikutusta opiskelijoiden opintopaikkavalinnoissa, joten yliopiston onnistumisia on arvokasta tuoda esiin.
”Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman opiskelijoita, siksi yhteistyö ISYY:n kanssa on tärkeää”, toteaa Siiskonen.