Yhteinen hyvä hakusessa

Teksti ja kuvat: Anna-Reetta Suhonen
Piispa Jari Jolkkonen ihmettelee pahansuopaisuuden ja ylitulkinnan lisääntymistä julkisessa keskustelussa. Rasistinen puhe pitäisi saada heti kitkettyä. ”Olen aina sanonut, että rasismi on syntiä. Ja piste”, hän toteaa.

Koulutusleikkaukset. Säästötoimenpiteet. Pakolaiskriisi. Terrorismi. Elämme epätoivoisia aikoja. Vai elämmekö?
On kiirastorstai. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kaataa kuppeihin kahvia ja tarjoaa pullaa. Sitten hän nojaa taaksepäin tuolillaan, katsoo ulos ikkunasta ja miettii hetken ennen kuin sanoo mitään.
Olemme eläneet yli varojemme, taloustilanne on huono ja säästää pitäisi, mutta kukaan ei halua joustaa missään. Se on ongelma, piispa toteaa.
”Edessä on ikäviä päätöksiä. En puolustele hallituksen leikkauksia, mutta nyt pitäisi kantaa kokonaisvastuuta yhdessä”, hän sanoo ja ihmettelee, mikä se sellainen sopimusyhteiskunta on, jossa mitään ei kuitenkaan pystytä sopimaan.
Jolkkonen on pettynyt etenkin ammattiyhdistysten toimintaan. Ne pitävät kiinni vanhasta työntekijän ja työnantajan vastakkainasettelusta, vaikka nykytilanteessa pitäisi pyrkiä yhteistyöhön.
”Ammattiyhdistysliike on saavuttanut tavattoman paljon ja toiminut ansiokkaasti, mutta tilanne on muuttunut, eikä sitä ole kunnolla sisäistetty. Intressit eivät voi enää olla vastakkaisia, vaan ne menevät yksiin. Itse näen, että yrityksen menestyminen on työntekijän etu ja työntekijän viihtyminen taas yrityksen etu. Kyse on myös kilpailukyvyn säilyttämisestä.”
Terve yritystoiminta on välillistä diakoniaa, hän lisää.
”Kun meillä on toimivia, terveitä yrityksiä, on meillä vähemmän ihmisiä, jotka kärsivät työttömyyden aiheuttamasta köyhyydestä. Tietenkään työelämä ei ole onnellisen elämän automaatti, mutta työtä vailla asema yhteiskunnassa on heikompi”, Jolkkonen pohdiskelee.
Piispa on huolissaan siitä, että yhteisen hyvän idea on koko ajan jäämässä enemmän ja enemmän taka-alalle. Mietitään vain sitä, mikä on parhaaksi itselle ja omalle etujärjestölle. Jolkkonen kutsuu sitä ryhmäitsekkyydeksi ja ”hyvän etujärjestöitymiseksi”. Leikkausten moraalista puhutaan liian vähän.
Mielenterveyskuntoutujat, lapset, vanhukset ja vammaiset pitäisi jättää leikkauspolitiikan ulkopuolelle, Jolkkonen sanoo. Heikkojen pitäisi olla politiikassa etusijalla, mutta silti juuri heihin säästöt osuvat kipeimmin. Maaliskuun puolessavälissä hallitus muun muassa ilmoitti leikkaavansa yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia merkittävästi.
”Se on kohtuutonta, koska he ovat jo valmiiksi kaksinkertaisella tavalla heikossa asemassa – sekä vammaisia että vanhuksia”, Jolkkonen suree.

Myös opiskelijat ovat ryhmä, joilta piispan mielestä ei ensimmäisenä pitäisi säästää. Opintotuen lainapainotteisuutta on perusteltu sillä, että koulutus on henkilökohtainen sijoitus tulevaisuuteen. Toki sen voi niinkin nähdä, mutta piispa Jolkkonen haluaa korostaa myös opiskelun ja koulutuksen merkitystä koko yhteiskunnalle.
Luterilainen kirkko on aina vaalinut koulutusta ja sivistystä, piispa muistuttaa. Hän puolustaa tieteellisen tiedon merkitystä ja harmittelee, kuinka nykyinen ilmapiiri vähättelee mielipiteen ja tutkitun tiedon eroa.
Aivan kuin tieteelle ja sivistykselle ei enää annettaisi arvoa. Pääministerikin puhuu kaiken maailman dosenteista, jotka tulevat neuvojaan antamaan.
Jolkkonen, dosentti itsekin, ei loukkaantunut Sipilän sanoista. Hän arvelee, että todennäköisesti kyse on turhautumisesta, kun mihinkään ei suostuta, mutta vaihtoehtojakaan ei esitetä.
”Olen itse pelannut paljon pesäpalloa. Kyllä se ärsyttää, kun yleisöstä huudetaan, että ei sitä noin pelata. Nyt kun esitetään säästökohteita, niin aina on joku sanomassa, että ei voi säästää. Tutkijoilta ja yliopistoväeltä odottaisi vaihtoehtoja.”

Miksi vaihtoehtojen esittäminen ja yhteistyö sitten eivät onnistu? Jolkkonen arvelee, että vaikka talouden madonluvut tiedetään, vielä ei olla tarpeeksi syvällä. Pahoinvointi kuitenkin näkyy. Vihapuhe, eriarvoisuus ja yhteiskunnan kahtiajakautuminen ovat lisääntyneet.
”Sosiaalinen media tuntuu vain kärjistävän sitä. Keskustelu paljastaa, miten pahantahtoisesti voidaan tulkita hyvään pyrkiviä ihmisiä. Ei uusien avauksien esittäminen automaattisesti tarkoita, että on jotain kieroa mielessä”, piispa toteaa.