Kysymys Wikileaksin ja vastaavien laittomasti nettiin vuodettujen aineistojen käytöstä tutkimusaineistona jakaa mielipiteitä. Juttumme Voiko tutkija käyttää laittomasti julkaistua aineistoa? herätti nopeasti keskustelua siitä, voiko niiden käyttöä tutkimusaineistona todeta kovinkaan helposti epäeettiseksi. Sen verran uudesta asiasta on kyse, että vakiintunutta käytäntöä ei ole muodostunut.
Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston johtaja ja yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan puheenjohtaja professori Risto Turunen totesi, että jos joku hänen ohjattavistaan tai tutkimusryhmän jäsenistä aikoisi käyttää vuodettua aineistoa tutkimuksessaan, ei hän voisi sitä tutkimuseettisistä, eikä juridisista syistä pitää hyväksyttävänä sekä lisäsi, ettei itsekään sellaista aineistoa käyttäisi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof pitää Turusen linjaa oikeana.
Twitterissä näkemys kyseenalaistettiin heti tuoreeltaan:
Kai WL:ia voisi käyttää, jos tutk.kys. on tyyliä Mitä Wikileaks-aineisto kertoo Turkin geopol. asemasta. @paspahdlvr.it/209ZFl
— Ville Elonheimo (@ville_e) August 13, 2012
Elonheimo jatkaa vielä keskustelua arvioimalla, että myös Wikileaksia voi käyttää lähdekriittisesti, anonyymisti ja perustellusti. Käy myös ilmi, että Elonheimon näkemys saa vastakaikua.
”Minusta Wikileaksia voi ja tuleekin käyttää tutkimusaineistona, toki eettiset seikat huomioon ottaen eli pohdittava mitä mahdollista vahinkoa aiheutuu, jos tällaista aineistoa käytetään. Käytännössä aineistoa käytetään kuitenkin jo julkaistuna eli kun se on jo julkaistu lehdissä, niin vuodettu tieto on jo julkisuudessa olemassa. Sanomalehdissä on myös paljon muuta ”vuodettua” aineistoa, joita käytetään jutuissa, ei tietenkään yksinomaan Wikileaks, ja on täysin tavanomaista, että näihin viitataan. Olen itse tehnyt ainakin yhden viittauksen wikileaks-aineistoon, mutta tässäkin tapauksessa siis lehtiartikkeliin joka referoi näitä diplomaattisähkeitä”, kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta toteaa.
Forsberg puhuu lähinnä jo median käsittelemän aineiston käytöstä, eikä Turunenkaan sen käyttöä tuomitse, joten sinänsä asiassa ollaan eettisesti kohtalaisen samoilla linjoilla. Kansainvälisen politiikan professori ei silti tyrmää myöskään varsinaisten aineistojen käyttöä. Forsberg myös arvioi, että vaikka aineistoilla on käyttöarvoa, niin tutkimuksen tekoa ne eivät mullista.
”Materiaali on toki potentiaalisesti hyvinkin kiinnostavaa, joten sinänsä niillä on käyttöarvoa. Riippuu tietysti hieman tutkimusaiheista ja lähestymistavoista, mutta mitään valtavaa lisäarvoa näillä Wikileaks-vuodoilla ei ole ollut. Ennemminkin anekdootin tasolla täydentävää tietoa.”
Hän lisää, että Wikileaksista on keskusteltu kansainvälisen politiikan oppiaineessa, mutta keskustelussa ei ole korostunut siihen viittaamisen eettinen puoli.