Astetta sofistikoituneempaa Güntiä
Vuoden 1988 joulumarkkinoille juuri sopivasti ehtinyt Fire Wire saa Peer Güntin tuotannossa kunnian kantaa Kouvolan kovan kolmikon unohdetun klassikon titteliä. Lisäksi kyseessä on yhtyeen kultakauden viimeinen todella hyvin menestynyt albumi, jota meni kaupaksi yli 20 000 kappaletta, eli varsin lähelle tuon aikaista kultalevyrajaa.
Edeltäjiään hieman hienostuneempaa soundia esitellyt pitkäsoitto sisältää useita todellisia helmiä. Ärhäkkä avausraita Fat girls, rullaavine riffeineen hittipotentiaalia omannut Moses on the Mountain, yhtyeen useista junabiiseistä heti Train Trainin jälkeen ehkäpä toiseksi paras, eli Homebound Train, kokonaisuuden nopein tykitys Who’s gonna be Elected, singlenä julkaistu kipakka Wake Me Up, keikkavakioihin vuosiksi eteenpäin lukeutunut T-Bone Steak and a Bottle of Beer ja koskettava blues, Nikin musiikillisia mieltymyksiä esiin tuonut Handfull of Sand edustavat kaikki liki pitäen parasta Günttyrää.
Pitkäsoiton biiseistä iäkästä perustaa ovat ainoastaan cover Rock Me Baby, jota soitettiin jo Tsöötz Kettulan yhtyeeseen liittymisen aikoihin sekä Nikin ikivanha sävellys Young Man’s Dream, jonka originaali nimi oli Speedass. Riding Shotgun sisältää vitaalisen soolon ja itse asiassa yhdentoista kappaleen kattauksesta ainoastaan päätösraita Red Cadillac on tulkittavissa hieman täytteenomaisemmaksi. Fire Wire on eräs Güntin parhaista levykokonaisuuksista.
Vaikkei sen seuraaja Don’t mess with the Countryboys kenties ollut kokonaisuutena yhtä vahva, sisältää se raivoisan When Hell Breaks Loosen, jälleen bluesimpaa tyyliä edustavan You Let A Good Man Gon ja Nikin kekseliään instrumentaalin E4:n kaltaisia todellisia täysosumia.
25-vuotiaat vol 2-sarjassa Pertti Pulkkanen esittelee vuonna 1988 ilmestyneitä kotimaisia klassikkoalbumeita.