Kitarasankarin ryhdistäytyminen
Maamme todellisiin kitarasankareihin lukeutuva Albert Järvinen ryhdistäytyi 80-luvun lopussa. Tuloksena oli marraskuussa 1988 ilmestynyt, järjestyksessään toinen sooloalbumi Braindamage…or still alive, jolla kuultiin maestron itsensä ja muiden kotimaisten huippujen lisäksi vierailijoina William Clarkea ja Järvisen suurta diggauskohdetta Albert Kingiä.
Edeltäjänsä Ride onin tavoin albumi käynnistyi Little Feat-lainalla. Irtonaista Let It Roll-versiointia monet ovat valmiit pitämään originaalia onnistuneempana. Nimiraita on sielukas instrumentaali, samoin kuin puhaltimilla höystetty Duke Brothers Live at Taxman’s Paradise sekä Patsy Clinen Walking after Midnightia melodiassaan hienoisesti lainaava Milkshake.
William Clarkea huuliharppuineen kuullaan bluesissa Going to California sekä nimensä mukaista tyylisuuntaa edustavassa Zydeco Babyssa ja Albert Kingiä kakkospuolen avaavassa mainiossa bluespalassa Don’t Lie to Me.
Puhdasta rock n’ rollia edustavassa Jeanie Jeanie Jeaniessa solistina on Tommi Läntinen ja Mick Abrahamsin ohjelmistosta löydetyssä ärhäkässä It’s Only Lovessa Little Feat-coverin tavoin Hannu ”Guts” Leiden. Jim Pembroken vokalisoimassa Song for the Sonsin tekstissä vilahtaa suuri määrä bluesin ja rockin ykkösdivisioonaa ja albumin vinyyliversion päättää eteerinen instrumentaali My Joy.
Cd-bonuksina ovat vielä varsin tasokkaat LA Shuffle ja Tribute to Pidgeon. Järvisen kakkossoolo on maineensa ansainnut ja alkuvuodesta 1989 toteutettu konserttikiertue, jolla vokalistin ja kakkoskitaristin vakanssissa oli Pave Maijanen ja jolla kuultiin Järvisen soolomateriaalin lisäksi muun muassa Royalsin loistelias High sekä Chuck Berryn Nadine, onnistui suurimmaksi osaksi erinomaisesti.
25-vuotiaat vol 2-sarjassa Pertti Pulkkanen esittelee vuonna 1988 ilmestyneitä kotimaisia klassikkoalbumeita.