Mad Max: Fury Road
Mad Max: Fury Road on esteettisesti vaikuttava elokuva. Muilta osin se ei ole kummoinen, mutta etenee kyllä niin jouhevasti, että mielellään sen katsoo.
Vanhoista traumoistaan kärsivä Max (Tom Hardy) jää pahisten vangiksi ja joutuu mielikuvituksellisten mutkien kautta auttamaan pahisten taistelujoukoissa päällikköasemaan nousseen ja myös vanhoista traumoista kärsivän Imperator Furiosan (Charlize Theron) johtamaa naisten pakomatkaa miesten orjuudesta. Pakomatka muuttuu pian veriseksi kamppailuksi vähien luonnonvarojen hallinnasta. Luottamus Maxin ja Furiosan välille löytyy leffan mittaan ja opimme, että parempi on tuhota pahiksia yhdessä kuin yksin.
Postapokalyptinen maailma on karulla tavalla upean näköinen ja estetiikka on hallussa autojen ja asujen suhteen. Käytännössä koko elokuva on yhtä pitkää toimintakohtausta ja se on siltä osin suhteellisen taidokkaasti tehty. Tarinalle tai henkilöhahmojen syventämiselle ei ole jätetty tilaa, ja ratkaisu on ihan ymmärrettävä. Itse asiassa autot ja moottoripyörätkään eivät ole järin suuressa roolissa. Kyseessä ei ole autoleffa. Viihdyttävän, mutta kohtalaisen tyhjänpäiväisen toimintapläjäyksen tuntu leffasta jää. Tai tietysti jää mieleen myös se sähkökitaristi. Se ei unohdu ihan heti.
Elokuvan yhteiskunnallinen sisältö on kuohuttanut niin paljon, että sellaista luulisi kovastikin olevan. Mad Max on ehditty jo nimittää feministiseksi elokuvaksi ja miesasiamiesten nettikilarit kuohuvat netissä parasta aikaa. Mitään syvällistä tai uuden tuntuista feminististä sanomaa en silti leffasta löytänyt.
Naiset kysyvät miehiltä: ”kuka tuhosi maailman?” ja kysymys sisältää jo vastauksen. Mutta se itsessään ei vielä sano kovin paljon. Jos valta on ollut miehillä ja maailma on tuhoutunut, niin tässä vaikuttaisi olevan kohtalaisen selkeä logiikka? Ja ei kai enää länsimaissa vuonna 2015 ole mullistavaa, että naiset ajavat autoa ja tappelevat siinä missä miehetkin?
Jos jotain syvempää ajatusta haluaa hakea, niin kenties voi pohtia sitä, että kun miesten valta-asemaa ylläpitävät rakenteet ovat olemassa, niin kriisin tullen ne todennäköisesti vahvistuvat ja kärjistyvät. Tästä voi nähdä merkkejä nykyajassakin. Hiukan hakemalla saa kuitenkin tuotakin sanomaa hakea.
Esteettisen vyörytyksen laannuttua Mad Max: Fury Road jättää lopulta aika vähän käteen. Tiivistäen, jos odotat laadukasta tarinaa ja kiinnostavia henkilöitä, petyt. Jos odotat feminististä voimaantumista, petyt varmaan silloinkin, paitsi jos Furiosa hahmona iskee kovasti. Jos odotat visuaalisesti upeaa, helppoa ja kevyttä toimintaleffaa, niin olet oikeassa paikassa.
Pasi Huttunen