Visuaalinen mestariteos

Teksti: Laura Väänänen

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) Ohjaus: David Yates Käsikirjoitus: J. K. Rowling
Rooleissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Colin Farrell Kesto: 2h13min
En voi valehdella, etteivätkö odotukseni tätä elokuvaa kohtaan olleet hyvin korkealla. David Yates onnistui loistavasti ohjatessaan neljä viimeistä Harry Potter -elokuvaa, eikä hänen uusin hengentuotteensa, Potter spin-off Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, tuota katsojalle pettymystä. Huimat erikoisefektit, tietokoneanimaatiot ja -grafiikat hurmaavat heti elokuvat ensiminuuteilta alkaen, puhumattakaan upeista ihmeotuksista. Velhomaailma on osattu siirtää luontevasti Amerikan mantereelle ja siihen on tuotu useita mielenkiintoisia uusia elementtejä sekä kontrasteja vanhaa, tuttua ja turvallista silti kunnioittaen.
Elokuvan tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun brittivelho Lisko Scamander (Eddie Redmayne) saapuu New Yorkiin matkalaukun kanssa, joka on täynnä ihmeellisiä otuksia. Monenmoisten kommellusten seurauksena hänen matkalaukkunsa päätyy jästimies, eli ”ei-taik” kuten Amerikan maalla ei-taikovia ihmisiä kutsutaan, Jacob Kowalskin (Dan Fogler) käsiin. Kowalski onnistuu vapauttamaan matkalaukusta useita ihmeotuksia New Yorkin kaduille, joita hän yhdessä Scamanderin sekä entisen auroin Porpentina ”Tina” Goldsteinin kanssa lähtevät pyydystämään takaisin matkalaukkuun. Samaan aikaan Manhattanilla sekaannusta ja tuhoa aiheuttaa jokin tuntematon taikaolio, jota Amerikan Yhdysvaltain taikakongressin työntekijät yrittävät pyydystää. Kyseinen olio on aiheuttanut paljon hämmennystä Amerikan ei-taik -kansalaisten keskuudessa ja velhojen ja noitien olemassaolo on suuressa vaarassa paljastua.

Pääosien esittäjät on selvästi valittu elokuvaan huolella ja he hoitavat hommansa puhtaasti ja tyylillä. Eddie Redmayne on hurmaava Lisko Scamander ja voittaa varmasti jokaisen katsojan sympatian puolelleen. Dan Fogler onnistui myös roolisuorituksessaan erittäin hyvin, sillä hänen  aina väärään paikkaan väärään aikaan osuva hahmonsa Jacob Kowalski saa nauramaan lukuisia kertoja. Pienempien roolien esittäjäjistä esiin haluan nostaa esiin Ezra Millerin, jonka roolihahmo Valio on juuri sopivan synkkä ja mysteerinen. Elokuvan lopussa mukaan ilmestyi eräs hyvin kuuluisa ja varmaan lähes kaikille tuttu näyttelijä, jonka itse en edes tiennyt olevan tässä elokuvassa mukana. Mielestäni osoittaa elokuvan tekijä- ja markkinointitiimiltä erittäin hyvää makua, että elokuvaa ei ole markkinoitu tämän näyttelijän nimellä, mikä olisi varmasti tuonut runsaasti lisää katsojia. Vaikka hänen roolinsa on erittäin pieni, se oli todella hauska ja yllättävä yksityiskohta.
Valkokankaalla nähdään juuri sopivasti viittauksia Harry Potter -elokuvista tuttuihin elementteihin ja hahmoihin. Ne liittävät elokuvan aikaisempien elokuvien maailmaan ja lisäävät mielenkiintoa elokuvasarjan faneille, mutta eivät hämmennä katsojaa, jolle Potterit ovat täysin tuntemattomia. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat toimii hyvin itsenäisenä elokuvana, eikä yritä menestyä pelkästään Pottereiden suosion varassa.

Kaiken kaikkiaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on huumoria, jännitystä ja ajoittain jopa kauhua tarjoava elokuva, joka on erittäin taidokkaasti toteutettu. Elokuva vihdyttää varmasti sekä vannoutuneita Harry Potter -faneja että niitä, jotka eivät Potter elokuvia ole nähneet.