Upealla tavalla erilainen rockbiografia
Kingston Wall lukeutuu kotimaisten yhtyeiden klassikkosarjaan ja yhtye sekä sen vain 26-vuotiaana itseltään hengen riistänyt johtohahmo Petri Walli ansaitsee definitiivisen biografian. Nyt se on sellaisen saanut. Viljami Puustinen on tehnyt diggariaspektista suururakan haastattelemalla lukuisia Wallin ja Kingston Wallin lähipiiriin kuuluneita.
Itseoikeutetusti ääneen pääsevät myös yhtyetoverit, eli basisti Jukka Jylli ja rumpali Sami Kuoppamäki. Puustinen ei ole kirjoittanut perinteistä rockbiografiaa. Tarinan eteneminen usealla eri aikatasolla on kiehtova ratkaisu, joskin se tekee teoksen alkuosasta myös hieman hajanaisen.
Walli esitellään 1980-luvun loppupuolelle ajoittuneesta Kingston Wallin perustamisesta lähtien paitsi äärimmäisen lahjakkaana myös ristiriitaisena hahmona. Musiikillisesti Kingston Wall oli maassamme ainutlaatuinen yhtye, joka ammensi useilta 1960- ja 70-luvun rockin vaikutusvaltaisimmista nimistä aina Hendrixistä ja Zeppelinistä lähtien.
Kunnianosoituksena jälkimmäiselle Kingston Wall myös nimesi pitkäsoittonsa roomalaisin numeroin. Yhtyeen keikat olivat laadukkaimmillaan suorastaan hurmoksellisia kokemuksia ja sinänsä onnistuneet levytykset antoivat niistä ainoastaan kalpean aavistuksen. Levymyynnillisesti Kingston Wallin voikin sanoa jääneen maassamme marginaaliin.
Suurelle yleisölle yhtyeen tuotannosta tutuimmiksi tulivat jo debyyttialbumin kandidaatteihin lukeutuneen, mutta vasta kakkospitkäsoitolla julkaistun Shine on Men lisäksi coverit The Jimi Hendrix Experiencen Firesta sekä Donna Summerin I Feel Lovesta. Myöskään ulkomaankeikkailu ei lähtenyt missään vaiheessa toden teolla liikkeelle, vaikka rahkeet olisivat taatusti riittäneet.
Wallin viihdekäyttönä alkanut mieltymys kemikaaleihin alkoi tehdä toden teolla tuhojaan. Kingston Wall soitti viimeisen, tyngäksi jääneen keikkansa Kuopion Henry’s Pubissa 1994 ja peruttuihin lukeutui Joensuun Kerubiin sovittu esiintyminen.
Teoksen loppuosa on kiinnostavuudestaan huolimatta yleiselläkin tasolla suorastaan traagista luettavaa. Vaikka Petri Walli on pääosassa, teos alkaa ja päättyy basisti Jukka Jyllin osuuksiin. Mutta mikä merkittävintä se tärkein, eli musiikki toimi Kingston Wallin tapauksessa kuitenkin esimerkillisesti ja yhtyeen kaksi ensimmäistä ja tasokkainta pitkäsoittoa olikin otettava teoksen lukemisen yhteydessä tehokuunteluun.