Viimeinen naula uraanikaivoksen arkkuun?

JOENSUU – ”Kaupunki suhtautuu asiaan kielteisesti jo tässä vaiheessa, eikä siten puolla hakemusta”, todetaan Joensuun kaupungin lausunnossa Euro Scandinavian Uraniumin uraaninetsintälupahakemukseen Joensuun ja Kontiolahden raja-alueella Kuusojan kankaalla.
“Uraanikaivoksen perustamista ja Joensuun seudun leimautumista uraanialueeksi ei mitenkään voida pitää Joensuun kaupungin imagon ja vihreään kasvuun pyrkivän elinkeinoelämän kannalta myönteisenä”, siinä perustellaan.
Lausunnossa painotetaan, että luvasta päättävän viranomaisen on varmistettava, että malminetsinnästä ei aiheudu pohjavesien pilaantumista tai edes pilaantumisen riskiä eikä haitallisia vaikutuksia Kuusojalle, luonnonsuojelualueille, reiteille tai asutukselle, jos turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) päättäisi myöntää malminetsintäluvan.
Kaupunkirakennelautakunnan käsittelyyn tullut lausuntoluonnos oli ympäripyöreä, eikä ottanut selkeästi kantaa puolesta eikä vastaan. Kaupunkirakennelautakunnalle ei kelvannut yritys pestä kaupungin käsiä koko asiasta, vaan lautakunta otti selvästi kielteisen kannan uraanin etsintään. Kaupunginhallitus ei tehnyt lausuntoon muutoksia.
Myös Kontiolahden kunta ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ovat jo sanoneet selkeän ein uraanikaivoshankkeelle Kuusojan kankaalla.

Uraanin tai toriumin hyödyntämiseen tähtäävien kaivosten perustamiseen tarvitaan kaivoslain yhteydessä uudistuneen ydinenergialain mukaan kunnan puolto.
“Merkillepantavaa on, että kunta voi käytännössä estää luvan myöntämisen uraani- tai toriumkaivokselle tarkoituksenmukaisuusperusteilla”, sanoo Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden yliopistonlehtori ja dosentti Ismo Pölönen.
Malminetsintää vastaan lausumalla kunta voi lähinnä viestittää yhtiölle, että uraanikaivoksen perustaminen tuskin onnistuu, jos kaivoslupaa uraanin hyödyntämiseen joskus haetaan.
“Jos kaivoslupaa haetaan jonkin muun esiintymässä olevan mineraalin kuin uraanin tai toriumin hyödyntämiseen, ei ydinenergialain vaatimaa valtioneuvoston lupaa tai paikkakunnan puoltoa tarvita”, Pölönen sanoo.
Lain mukaan siis esimerkiksi kulta-uraani-esiintymään voitaisiin perustaa kultakaivos ilman ydinenergialain vaatimia lupia. Vasta siinä vaiheessa, kun yhtiö haluaisi hyödyntää myös uraanivarantoja, tapaukseen sovellettaisiin ydinenergialakia ja kunnan puoltoa. Tällöin kaivospaikkakunnan vaihtoehdot olisivat uraania jätteeksi tuottava kultakaivos tai uraania ja kultaa hyödyntävä kaivos. Vaihtoehdoista vain uraania hyödyntävä kaivos edellyttäisi kunnan puoltoa.
Pölönen muistuttaa, että kunnat voivat vaikuttaa kaivoshankkeisiin myös kaavoituksella. Voimassa olevan kaavan vastaisesti ei kaivoslupaa voida myöntää.

Kuusojan kankaan esiintymässä on uraanin lisäksi kultaa, kuparia, kobolttia, molybdeenia ja hopeaa. Esiintymän alueelle on siis ainakin teoriassa mahdollista perustaa myös kaivos, joka ei hyödynnä uraania, vaan esiintymän muita mineraaleja. Tällöin kaivos tuottaisi uraania jätteeksi. Sotkamon Talvivaara on esimerkki kaivoksesta, jossa uraanilupa haettiin vasta kaivoksen perustamisen jälkeen. Pohjois-Suomessa on useita eri vaiheissa olevia kaivoshankkeita, joiden malmiesiintymistä löytyy myös uraania. Tällaisia ovat esimerkiksi Savukosken Sokli, Kuusamon malmiesiintymät ja jo toiminnassa oleva Raahen Laivakankaan kultakaivos.

Ismo Pölösen tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että uuden kaivoslain mukaan “huomattavien vahingollisten vaikutusten aiheuttaminen ympäristölle on kokonaan kiellettyä.” Merkittävä heikennys asutus- ja elinkeino-oloihin on myös este kaivostoiminnalle.
Artikkelissaan Pölönen kirjoittaa kaivoslain olevan muotoiltu niin, että kaivoslupahakemus voidaan kokonaan hylätä ympäristöllisin ja sosiaalisin perustein vain poikkeuksellisesti.
”Se, miten ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon käytännössä, riippuu pitkälti tulevista viranomais- ja tuomioistuinratkaisuista”, Pölönen sanoo.