Ensimmäisessä tarinassa (Jubilee Express – Maureen Johnson) keskitytään Jubileen seikkailuun hänen lomasuunnitelmiensa muututtua vanhempien yllättävän vankilaan joutumisen takia. Jubliee suuntaa junalla kohti mummolaa, mutta lumimyrskyn aiheuttamat kinokset pysäyttävät hänen matkansa ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa. Etsiessään suojaa junan pysähtymispaikan lähellä olevasta kahvilasta hän törmää Stuartiin, joka lupaa majoittaa Jubileen perheensä luo kunnes myrsky laantuu. Toisessa tarinassa (Lumienkeli-ilmiö – John Green) sama lumimyräkkä suistaa kolmen kaveruksen Tobinin, JP:n, Herttuan auton tieltä heidän yrittäessään kiirehtiä tuttavansa luokse kahvilaan ennen muita ja pakottaa heidät jatkamaan matkaa apostolin kyydillä. Matkalla heille sattuu monenlaisia kommelluksia ja myös yllättäviä tunteita nousee pintaan. Kolmannessa tarinassa (Sikojen suojelupyhimys – Lauren Myracle) sydänsuruista kärsivä Addie yrittää todistaa sekä ystävilleen että itselleen ettei ajattele aina kaikessa vain itseään. Niimpä hän lupaa palveluksena ystävälleen Teganille hakea tämän uuden lemmikkipossun elänkaupasta sen sinne saavuttua. Tehtävä osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi kuin Addie oli ajatellut, mutta hän ei kaikesta häsellyksestä huolimatta aio pettää ystävänsä luottamusta.
Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikka kaikki kolme kertomusta ovat eri kirjailijoiden tuotoksia, ne sopivat hyvin yhteen ja ovat kerrontatyyliltään tarpeeksi samanlaisia sopiakseen yksien kansien sisään. Kerronnan kieli on rikasta ja se tekee kaikista tarinoista hyvin mielenkiintoisia. On mukavaa, kuinka kertoja vaihtuu jokaisessa tarinassa: se luo tarinoiden välille mukavaa kontrastia ja lisää vaihtelua. Se tekee myös jokaisesta tarinasta oman erillisen tarinansa.
Koska päähenkilöt vaihtuvat jokaisessa tarinassa ja kaikki kolme tarinaa ovat aika lyhyitä, lukija ei ehdi tutustua hahmoihin kovin syvällisesti. Tämä ei suoranaisesti ole vika, mutta itse ainakin jäin janoamaan lisää tietoa useasta kirjan hahmosta sekä kirjan tapahtumia edeltäneistä tapahtumista, jotka ovat johtaneet tähän pisteeseen. Paljon jää vain lukijan oman mielikuvituksen varaan.
Teemana on rakkaus, siitä kertovat kaikki kolme kertomusta tavalla tai toisella. Rakkautta voi löytyä yllättävistä paikoista ja lähempää kuin olisi ikinä voinut odottaa. Teemojen osalta tämä kirja ei erotu massasta oikeastaan millään tavalla, mutta ei se selvästi ole sen tarkoituskaan.
Lukukokemuksena tämä kirja oli erittäin viihdyttävä. Kolmen erillisen tarinan konsepti, jossa kaikki tarinat liittyvät toisiinsa ja lopussa sulautuvat yhdeksi toimii todella hyvin ja tarjoaa lukijalle useita ahaa-elämyksiä, kun ohimennen mainitaan hahmo, joka oli merkittävässä roolissa edellisessä tarinassa.
Let it snow – Kolme talvista rakkaustarinaa on yksi viihdyttävimmistä kirjoista, joita olen viimeaikoina lukenut. Perinteisestä pokkeava tarinankerrontatyyli kolmella erillisellä mutta limittäin menevällä tarinalla luo piristävää vaihtelua perinteiseen tarinankerrontaan.