Verkon ulkopuolella

Teksti: Niina Turunen
Kuvitus: Mira Asikainen

Some-erakko saa helposti kummajaisen leiman ajassa, jossa Facebookin käyttäminen on normi, mutta erakko ei itse koe jäävänsä paitsi mistään ja kokee säästyvänsä paljolta. Somen normit eivät välttämättä vastaa omia arvoja ja ajalle löytyy kulloisenkin kohun seuraamista parempaa käyttöä.
Nimimerkki Vilma ei käytä Facebookia, mutta ei ole silti kokonaan eristäytynyt somesta.
”Ei tullut liityttyä Facebookiin silloin kun se oli suosittua. Nykyään tuntuisi turhalta liittyä, kun tuntuu, ettei siellä edes ainakaan omista tutuista käy kukaan. Jos olisin esimerkiksi Facebookissa, minulla ei olisi nykyään aikaa roikkua siellä. Sen sijaan Twitterissä olen ollut vuodesta 2009, sillä siellä on kätevää seurata uutisia, ja suurin osa kavereistani on siellä”, nimimerkki Vilma kertoo.
Vilma suhtautuu someen neutraalisti ja uskoo, että siitä voi olla yhtä lailla iloa kuin haittaakin.
”Monista asioista tiedotetaan Facebookin kautta, ja jotain tärkeää voi mennä ohi. Toisaalta, ainakin on yksi asia vähemmän mihin haaskata aikaa. Olen kyllä miettinyt Facebookiin liittymistä mutta ainakaan nykyisellään siellä ei omia ystäviä tai tuttuja pyöri. Tuntuu, että koko sivusto on jo sellainen reliikki jostain vuosien takaa, joten tuskinpa tulen näkemään vaivaa profiilin luomiseen ja ylläpitoon.”

Nimimerkki H.H. liittyi Facebookiin kokeilumielessä viitisen vuotta sitten, mutta poisti tilin noin kahden viikon kuluttua sen luomisesta.
”Muistaakseni kirjauduin sisään kahdesti katsomaan, mitä tapahtuu, ja kolmannella kerralla poistin koko tilin. Monet Facebookin ”säännöt” eli siellä vallalla olevat sosiaaliset normit olivat minusta ärsyttäviä. Näihin kuuluu esimerkiksi se, että pitäisi hyväksyä puolison sukulaiset ja sukulaisten kaverit omiksi kavereiksi, tai muuten on epäkohtelias ja tyly. En tiedä onko normisto nykyään sama, eikä oikeastaan kiinnostakaan.”
H.H. on tutustunut erilaisten alustojen toimintalogiikkaan, mikä lisää hänen skeptisyyttään Facebookia kohtaan.
”Periaatteessahan alusta valitsee omien aiempien käyttötapojesi perusteella mitä sinulle tulee näkyviin ja mitä ei. En lopulta saisi Facebook-uutisia neutraalisti, vaan jokin algoritmi määrittelee puolestani asiat jotka minua ”pitäisi” kiinnostaa”, H.H. kertoo.
Vaikka H.H. ei ole mukana sosiaalisessa mediassa, hän ei ole mielestään eristäytynyt mistään.
”En ole mihinkään liittynyt kun ei kiinnosta. Perustilanne minusta on, että ihmiset elävät kuten ennenkin ja jotkut päättävät liittyä ja toiset eivät. Kukaan ei oikeastaan eristäydy virtuaalimaailman sisä- tai ulkopuolelle.
H.H. näkee ongelmia Facebookiin liittyvissä oletuksissa.
”Välillä ihmiset tuppaavat unohtaa, etteivät kaikki maailman ihmiset ole Facebookissa, ja ovat unohtaneet kutsua minut vaikkapa synttärijuhliinsa. Yleensä he ovat olleet kovasti pahoillaan jälkikäteen. Jotkut ovat joskus olleet vähän kärttyisiä, sillä olisi kuulemma helpompi pitää yhteyttä”, jos olisin Facebookissa. Minusta on ihan yhtä helppoa pitää yhteyttä ihmisiin kuin ennenkin, joten tämä ”ongelma” näyttää olevan kiinni siitä mistä perspektiivistä asiaa katsoo.”
Hyväksi puoleksi hän kokee somemyrskyistä kaukana pysymisen.
”Ymmärtääkseni välillä ”some kuohuu” siitä ja tästä ongelmasta. Viikon asiaa kohuttuaan kukaan ei kuitenkaan ole tehnyt muuta kuin päivitellyt asiaa, ja siirtyy viikon päästä päivittelemään jotain toista asiaa. Asioita kailotetaan koko maailmalle, kunnes tulee taas uusi järkytyksen aihe. Huvittavaa, kuinka ihmiset haluavat iltalehtien lööppiuutisia itselleen kavereiden välittämänä.”
H.H. ei sano juuta eikä jaata siihen, aikooko joskus liittyä someen.
”En tiedä yhtään, liitynkö someen vielä joskus. En aio päättää asiaa suuntaan tai toiseen, enkä edes miettiä. Ja jos liitynkin, niin ehkä hetken päästä taas eroan.”

Itä-Suomen yliopiston mediakulttuurin lehtori Pertti Kuittinen näkee useita syitä somesta pois jättäytymiseen.
”Saatavaa sisältöä ei koeta riittävän tärkeäksi. Joku voi kokea some-suhteet pinnallisina, kolmannen karkottaa kinastelu, trollaus ja vihapuhe. Lisäksi useita tympii someen tunkeutunut mainonta ja brändäys. Some saatetaan kokea pahimmanlaatuiseksi aikasyöpöksi ja liikaa riippuvuutta aiheuttavaksi. Myös oman yksityiselämän ja yksityisyyden suojaaminen koetaan tärkeämmäksi”, Kuittinen pohtii.
”On myös mahdollista, että somea kohtaan muotoutuu periaatteellinen vastahankainen suhtautuminen. Somessa ihmisillä on taipumus verkostoitua samalla tavoin ajattelevien tai samanmielisten kanssa. Tällöin henkilön kohtaama mielipideavaruus supistuu ja yhdenmukaistuu. Ehkä joku lopettaa somen käytön, mikäli kokee ajautuneensa tällaiseen tilanteeseen, josta puhutaan joskus kuplana tai megafoni-ilmiönä.”
Kuittinen arvelee, ettei somen käyttö Suomessa vähene. Sen sijaan yhä vanhemmat ikäluokat valuvat pikkuhiljaa sosiaaliseen mediaan. Hän arvioi, että urkinta- ja vakoilukohut ovat saaneet ihmiset kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota yksityisyyteen.