Lilja on nuori varas, joka ei pienikokoisuutensa ja sukupuolensa takia saa varkaiden killassa taitojaan vastaavaa huomiota. Kunnianhimoinen voro ottaa ohjat ja hänelle kuulumattoman toimeksiannon omiin käsiinsä, mutta ajautuu häntä voimakkaampien pelinappulaksi. Hän tulee tarvitsemaan kaikkia kovilla kaduilla ja pimeillä kujilla opittuja taitojaan saadakseen itsensä, vanhan mestarinsa ja ehkä koko maailman pois kiipelistä.
Kukkosen kirjoittama ja kuvittama albumi on täynnä toimintaa ja melskettä. Koko perheelle suunnattu kokonaisuus on pääasiallisesti viaton seikkailu, jonka ajoittaisten karkeuksien ja kovettumien takia jotkut vanhemmat saattavat rajata pois pienempien lukulistoilta. Tarinan vikkelyys voi kuitenkin saada unohtamaan negatiivisemmat tunteet ja jopa tietyt epäloogisuudet, kuten miksi näin taitava ja katujenkoulima varas on ajoittain niin kömpelö tai miksi hän puhuu itsekseen jopa hiiviskellessään vartioiden ohi.
Tarinan mustavalkoinen värimaailma lieventää aikuisempaa sisältöä, muun muassa viemällä vereltä sen voimaa, mutta on helpottanut myös Kukkosen urakkaa. Vaikka piirrosjälki ei ole yksityiskohtaista tai maalausmaista, se on ilmeikästä, tunnelmaan sopivaa ja sitä on runsaasti. Monivaiheisen tarinan lisäksi melkein kolmesataasivuinen pituus johtuu siitä, ettei Kukkonen ole säästellyt ruutuja toimintaa kuvatessaan. Runsaat ruudut saattavat puuduttaa hieman toisteisissa toimintajaksoissa tai katonylityksissä, joissa menee koko sivu, mutta pääosin ne rytmittävät tarinaa mallikkaasti.
Voro ei räjäytä tajuntaa taiteellaan tai itsetutkiskelulla, mutta se tarjoaa vauhdikasta ja viattoman kunnianhimoista viihdettä erityisesti fantasian ja nuortenkirjallisuuden ystäville. Kukkonen on selvästi työstänyt teoksensa ajan kanssa ja rakkaudella, joka on ehkä johtanut hienoiseen liioitteluun ja yritykseen ympätä mukaan kaikkea elokuvaviitteistä kansanrunoihin. Toisaalta pientä tutkittavaa on, jos vauhdilta malttaa pysähtyä sen äärelle.