Kiitokset edaattoreille vastauksesta, sekä oikaisuista liittyen hallituksen toimiin. Argumenttini Uljaan paperilehden säilyttämisestä perustuu kuitenkin sen verran erilaiselle matematiikalle, että asiaa kannattaa selventää. Mainitsitte hyvin avainlukuja vastauksessanne, mutta pääasiallinen pointti sivuutettiin kokonaan. Kyllä, Uljas saa mainosmyynnin tuloja noin 50 000 euroa vuodessa. Kuitenkin se yksityiskohta jäi mainitsematta, että näistä tuloista valtaosa saadaan paperilehden mainostuloista. Paperilehden kiinteistä 26 000 euron kuluista olette myös maininneet, jolloin mainostuotoiksi jää 24 000. Tässä pitäisi huomioida, että korkeintaan 5 % kaikista mainostuloista on saatu verkkolehdestä, joten paperiversion tuotto on reilusti yli 20 000 plussan puolella. Tällä plussalla ja edustajien mainitsemilla, oikeasti alle 80 000 euron vuosipanoksella toimivat paperilehden ja verkkolehden toimitus. Eli mikäli paperilehti lakkautetaan, menetetään lehden lisäksi noin yli 20 000 euroa mainostuloissa. Varsinaista henkilökuntaa lehdellä on sen verran vähän, ettei paperiversion lakkauttaminen tältä osin madaltaisi vuosittaisen tuen määrää. Tämän vuoksi lehteä pitäisi paperiversion lakkauttamisen jälkeen tukea noin 100 000 eurolla eikä nykyisellä 80 000 eurolla, että se pystyy edes tekemään tämänhetkiset tehtävät, puhumattakaan tehokkaammasta verkkolehden mainosmyynnistä.
Toinen puoli koko lehden taloutta koskien on verkkolehden ja paperilehden mainostulojen realistiset arviot. Jos päätöksenne aidosti perustuu sille olettamukselle, että verkkolehdellä on mahdollisuus yksistään tuottaa vuodessa edes se 20 000 mainostuloja, ei siihen tule auttamaan pelkkä mainosmyyjän koulutus. Tätä keinoa edustajat ovat tarjonneet hyvänä ratkaisuna verkkolehden mainosmyynnin lisäämiseksi. Tämä keino olisi hyvä käyttää jo nyt, koska kyseessä on investointi lehden taloudellisen kannattavuuden lisäämiseksi. Tähän kannattaisi ryhtyä edes ilman koko keskustelua siitä, lakkautetaanko paperilehti vai ei. Sen sijaan en pidä uskottavana että lehti pystyisi saamaan yli 24 000 tuloja pelkästään verkkolehdellä, jolloin toiminta olisi edes samalla tasolla kannattavaa kuin paperilehden kanssa tällä hetkellä. Perustan tämän väitteen Suomen lehtitalojen toiminnalle, yksikään ei ole ollut lakkauttamassa paperiversiota verkkoversion hyväksi, voidaankin kysyä miksi. Ehkä siitä syystä, että paperilehtien ja verkkolehtien mainosmyynti toimii täysin eri logiikalla. Paperilehtien mainosmyynti toimii kustannusmäärän mukaisesti, jossa huomioidaan jossain määrin levikki, kun taas verkkolehden kohdalla tulot kertyvät usein klikkauksista tai sivun selauksista mikromaksuina. Mikäli yliopistolehden verkkolehden levikkinä pidetään sivulla käyvien ihmisten määrää, voidaan huomata ettei verkkolehti voi edes hypoteettisesti saavuttaa niin merkittävää yleisömäärää kovinkaan helposti, jotta sillä voitaisiin tuottaa vuodessa 24 000 euron tulot. Kaikista koulutuksista, sekä erillisten kalliiden mainosbanneritilan myynnistä huolimatta verkkolehti ei siten voi tuottaa tätä rahamäärää vuodessa, koska sillä ei ole realistista mahdollisuutta tavoittaa tarvittavia kymmeniä tuhansia aktiivisia sivuston selaajia. Tältä osin edustajiston ei välttämättä kannata pelata kasinoa lehden taloudella, varsinkin kun voiton näkökulmasta peli on paperilehdellä voitollinen.
Palaan myös edustajien mainitsematta jättämään edunvalvontakysymykseen. Täytyy kuitenkin huomioida että edunvalvonta on vaikeasti hahmotettava asia, mikä onkin varmaankin se syy miksi vastineessa aihetta ei ole huomioitu. Tästä huolimatta asiaa voidaan katsoa myös opiskelijoiden edunvalvonnan kysymyksenä. Alkuperäinen argumenttini oli, että lähes puoli-ilmaisen lehden lakkauttaminen ei tekona hyödytä yleistä opiskelijoiden edunvalvontaa. Se miksi tämä on tärkeää, voidaan johtaa ylioppilaskuntaa koskevasta yliopistolain pykälästä 46:
”Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua 2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.”
Monen kampuksen yliopistona Itä-Suomen yliopistossa tämä yliopistolain määrittelemä tehtävä edustajistolle, yhdyssiteiden huolehtimisen muodossa, on keskeinen osa kampusrajat ylittävää edunvalvontaa. Laki antaa kohtuu suuria vapauksia ylioppilaskunnalle lain tulkinnassa, mutta keskeisenä ideana on, että ylioppilaskunta on opiskelijoiden edunvalvonnan vartija. Tässä tehtävässä, koko ylioppilaskunnan kapasiteettia pitäisi aina arvioida ensisijaisesti edunvalvonnan näkökulmasta. Realistisesti ajateltuna, näiden faktojen valossa, paperilehden lakkauttaminen ei tue millään tavalla opiskelijoiden edunvalvontaa, jonka vuoksi lakkauttamista kannattaisi harkita uudestaan.
Ari J. Tervashonka
Ylioppilaskunnan jäsen
Joensuu
Aiheesta muualla:
Avoin kirje Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallitukselle