”Moi, mitä kuuluu?” , kysyy tuulipukuun sonnustautunut mies tulijoita tervehtien. Pieni poika kulkee harava kädessä siistiksi raaputellun nurmikon poikki. ”Tulkaa peremmälle, saammeko tarjota teille teetä?”, eteisessä kysytään. Kohtaus voisi olla mistä tahansa pienestä, suomalaisesta kyläyhteisöstä. Osapuolet esittäytyvät toisilleen ja istuutuvat vastakkain olohuoneeseen. Toisella sohvalla istuu kolmelapsinen perhe, toisella haastattelija, kuvaaja ja tulkki. Kamera käy.
”Tuli kamala myrsky, jouduimme heittämään kaiken omaisuutemme mereen, jotta selviäisimme” perheenisä Aref aloittaa.
”Otin omat lapset syliini. Syliini tuli kolmaskin lapsi, jonkun muun. Pidin hänetkin turvassa sylissäni”, hän jatkaa.
Teen juonnin ohella olohuoneessa kuvataan dokumenttia, joka käsittelee pakolaiskriisiä. Kameran takana häärää opiskelijoita ja tapahtumapaikkana on kylä nimeltä Lehtiniemi. Se sijaitsee noin 14 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta. Kylän asukkaat ovat saapuneet asuttamaan tyhjillään olleet entisen emäntäkoulun tilat kaukaa. He ovat turvapaikanhakijoita, jotka ovat saapuneet monien tuhansien matkattujen kilometrien jälkeen Suomeen.
Kylässä asuu niin perheitä kuin yksikkömiehiä. Kaikki laitosmaisuus on haluttu poistaa niin, että 240 hengen yhteisö muodostaisi kylän, jossa jokainen on yhdessä vastuussa viihtyvyydestä ja asioiden toimivuudesta. On mahdollista hoitaa puutarhaa ja pihaa, viljellä, valmistaa itse ruokaa sekä harrastaa.
”Me ollaan lähdetty ajattelemaan tämä tulokulma tähän vastaanottokeskukseen niin, että synnytetään kyläyhteisö, jossa ihmiset ovat vastuussa omasta kodistaan, omasta ympäristöstään ja tämän kylän rauhasta, siisteydestä sekä hengestä, jolla tässä kylässä toimitaan”, kertoo Lehtinimeen vastaanottokeskuksen yksikönjohtaja Janne Sairanen.

Lehtiniemen ilmapiiristä huokuu yhteisöllisyys ja välittömyys myös asukkaiden ja henkilökunnan väliltä. Aina on aikaa vaihtaa kuulumisia.
”Me olemme onnistuneet sitä paremmin, mitä vähemmän näytämme sellaiselta majoitusyksiköltä. Tavoitteena on elävä kyläyhteisö, jossa ihmiset hymyilee ja lapset leikkii”, Sairanen jatkaa.
Myös Lehtiniemeen on saapunut kielteisiä turvapaikkapäätöksiä loppukesän aikana.
”Vaikeina aikoina toisia tuetaan entistä enemmän ja turvataan toisten jaksaminen”, Sairanen tuumaa.
Hänen mielestään kylä näyttää vahvuutensa juuri vaikeina aikoina. Surut ja murheet jaetaan asukkaiden ja henkilökunnan kanssa. Näin ollen kaikilla on hyvä olla kotona.
Myös yksikön toinen johtaja Minttu Pietikäinen pitää eräänlaisena työvoittona sitä, että ihmiset uskaltavat kertoa ikävistä asioista ja näyttää tunteita toistensa edessä.
”Kun löytyy edes yksi ihminen, jolle tuskan voi paljastaa siinä hetkessä”, hän jatkaa.
Lehtiniemen vastaanottokeskuksen arki on hyvin pitkälti sitä, että käydään koulussa, siistitään yhteisiä tiloja ja omia asuntoja, laitetaan ruokaa ja vietetään aikaa yhdessä.
”Olemme täällä kuin iso perhe”, sanoo Mostafa.
”Olemme toisillemme enemmän kuin kavereita, autamme toisiamme ja pidämme aina yhtä. ”

Koulutuksella ja kielen oppimisella on myös suuri merkitys turvapaikanhakijoiden tulevaisuuden kannalta. Mielekäs tekeminen ja koulutus auttavat Suomeen jäävien henkilöiden kotoutumista sekä integroitumista yhteiskuntaan. Se helpottaa myös maahanmuuttajien tulevien lasten elämää ja ehkäisee radikalisoitumista.
”Kotoutumisen kolmena pääkomponenttina voidaan pitää luku- ja kirjoitustaitoa, sosiaalisia suhteita ja niiden luomista ympyröivään yhteiskuntaan sekä varallisuutta eli työn tekemistä ja perheen elättämistä”, Viittakivi Oy:n koulutuskoordinaattori Ville Hartonen kertoo.
Myös Janne Sairanen uskoo esimerkin voimaan kotouttamisessa.
”Kun täällä vallitsee rauhan ja iloisen kylän olotila, niin silloin me ollaan kotoutettu nämä ihmiset toimimaan niin kuin Suomessa parhaalla mahdollisella tavalla toimitaan.

Maahanmuuttovirasto on kiristänyt turvapaikkalinjaansa ja tiedottanut muun muassa Irakin ja Somalian parantuneesta turvallisuustilanteesta.
”Sain tänään kielteisen turvapaikkapäätöksen”, Rohullah kertoo kameran edessä.
Lehtiniemessä ystävien kielteiset turvapaikkapäätökset on koettu surullisina uutisina ja niistä on keskusteltu työntekijöiden ja asukkaiden kesken. Taas ollaan siinä pisteessä, että tuttu ja turvallinen yhteisö hajoaa.
”Olen odottanut jo vuoden ajan päätöstä tuloksetta, elämä on vähän kuin Irakissa – ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Se on kuluttavaa”, Omar kertoo.
”En tiedä mitä tulevaisuus tuo tulessaan. Irakissa minut pakotettiin keskeyttämään opintoni. Unelmani on olla lääkäri”, miettii Mostafa, joka voi hakea yliopistoon vasta oleskeluluvan saatuaan. Ennen sitä on odotettava maahanmuuttoviraston päätöstä.

Kainalo | Yhteistyö

Opettajan koulutus reagoi tilanteeseen

Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen opettajankoulutuslaitoksella turvapaikanhakijatilanteeseen on reagoitu nopeasti ja mukaan on lähdetty laajasti. Savonlinnassa yhteistyö Lehtiniemen vastaanottokeskuksen kanssa on liitetty moniin opintojaksoihin ja –kokonaisuuksiin sekä tutkimukseen.
”Me käydään kaksi kertaa viikossa Lehtiniemen vastaanottokeskuksessa pitämässä erilaisia vapaa-ajanaktiviteetteja”, toisen vuosikurssin opiskelija Thomas Viik kertoo.
Hänen mukaansa toimintaa on ollut kaikkien taito- ja taideaineiden saralla liikunnasta käsitöihin. Toiminnan tavoitteeksi hän mainitsee ohjelman monipuolisuuden sekä hyödylliset tieto-taidot.
Viittakivi Oy:n koulutuskoordinaattori Ville Hartosen mukaan erilaisia oppimisprojekteja vastaanottokeskuksessa on käynyt pitämässä noin 250 opiskelijaa.
”Tämä kertoo pitkälti siitä, että opiskelijat ovat kokeneet aiheen aidoksi jutuksi, joka pitää ottaa haltuun.”, hän jatkaa.

Työryhmä: Tuomas Silvennoinen, Mari Rantanen, Nina Räsänen, Lauri Hyppönen ja Elina Palviainen

Ensi-ilta oli 9.9.2016 Puistokatu Block –tapahtumassa. Esitetään lokakuussa Berliinissä.

Kuvattu Opetus ja oppiminen tieto- ja viestintäteknologiaa soveltavissa ympäristöissä -kurssilla.

Täällä Lehtiniemen alla –dokumentissa on haastateltu mm. Lehtiniemen vastaanottokeskuksen asukkaita ja henkilökuntaa, Itä-Suomen yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita.