Vapaa ja määrittelemätön pilluralli suojeltava

P*lluralli-nimeä kantava esitys vaatii uhanalaista suomalaista perinnettä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Teos luo jäsentyneen kuvan kulttuurimuodosta nimeltä pilluralli, jossa julkinen tila otetaan suvereenisti haltuun yhteisten tavoitteiden ja unelmien toimintakentäksi.
Pillurallissa suomalainen eristyvä, tunteeton ja ulkoiselle vihamielinen stereotyyppi löytää sen mistä arabiankielessä käytetään nimeä el houman. El houman tarkoittaa sananmukaisesti ”hänen tilaansa” ja se on tausta elävälle katukulttuurille, jossa jokainen on katujen kulmilla kuin olohuoneessaan kohtaamassa toisia.
Suomalainen versio el houmanista löytyy pilluralliperinteestä. Teknisesti se rakentuu päämäärättömästä autoilusta vakioksi muodostuneen kehän ympärille kaupungin keskustassa. Ulkokehällä puolestaan reitin varrelle muodostuu kokoontumisalue, jossa nuoret kohtaavat. Pariutumiseen ja sosiaalisuuten liittyvien tavoitteiden lisäksi antaudutaan mahdollisuudelle tulla poimituksi kadunvarresta. Kyyti on mahdollisuus uusille kokemuksille, kohtaamisille, ajatusten jakamiselle. Ylevimäpänä kaikista taustalla on vieno ja herkkä yksityinen haave onnen, rakkauden ja/tai kumppanin löytämistä.
Kyytiin astuminen on myös uhrautumista. Riitti varioi elämää ja sen keskiössä on rohkeus, elämänhalu ja levottomuus, joille antaudutaan mahdollisista vaaroista piittaamatta.

P*lluralli-esitys on suurteos. Se antaa arvon sukupolvikokemukselle, joka katosi lähes olemattomiin. Teos väittää, että koska pilluralli-ilmiö ei koskaan institutionalisoitunut, vaan sen keskiössä oli aina äärimmäinen vapaus ja leimallista variaatio, niin se oli helppo kaataa. Käsitys ilmiön kaatamisesta, ei ole tuulesta temmattu. Käytännössä pilluralli kuopattiin vuosituhannen vaihteessa kaupunkien liikennejärjestelyillä, josta esimerkiksi Kuopiossa on edelleen nähtävissä taistelujälkiä kelloaikoihin sidotuissa ajokielloissa kaupungin keskustassa. Samoin useissa kaupungeissa on kellonaikaan sidottuja ulkonaliikkumiskieltoja nuorille. Pillurallin kuoleman aikoihin ajoittuu myös suomalaisten julkisen tila suhteen muuttuminen ongelmalliseksi.
P*lluralli-teos tapahtuu autoissa, joihin yleisö lastataan esityksen alkajaisiksi. Teos on immersiota. Se syntyy joka kerta uudestaan, kun jokainen matkustaja tajuaa pian olevansa itse keskeinen osa teosta. Matka käynnistyy Dr. Albanilla ja automankassa kertoja käy kehräämään verkostoa, joka vie yhä syvemmälle pillurallin todelliseen ytimeen. Kaikki on mahdollista, ja taustamusiikin soidessa koko kaupunki muuttuu, ei pelkästään kulisseiksi, vaan näyttämöksi, ja samoin muuttuu maagiseksi kaikki ohikulkeva, ilmestyvä ja taakse jäävä, samoin kuin teatterissa tai elokuvissa jokainen näyttämölle tai kohtaukseen kannettava esine latautuu merkityksillä. Kokija on keskiössä ja hän on merkitysten luoja suurelle runolle, jota kutsutaan elämäksi. Ja kun jokainen katsoja on tämän näytelmän edetessä sisäistänyt, asia alleviivataan. Kaupunginkirjaston ohi kulkee hitaasti illan pimetessä jättimäisiä karvanoppia kärryssä työntävä mies. Mies jää seisomaan liikennevaloihin, taakse ajaa moottoripyöräilijöitä. Kuin tilauksesta, vai kuin tarkoituksesta? Kyseinen hetki oli kuitenkin yhtä totta kuin jokainen henkilökohtainen mielikuva, muisto tai unelma matkan varrella.

P*lluralli sai ensi-iltansa Pyhäjärven Täydenkuun Tansseilla heinäkuun lopussa. Kuopiossa esityksiä oli viisi, viimeinen lauantaina 15. elokuuta. Joensuun teatteri oli mukana loppumetreille, mutta ensitilaisuus saada esitys Joensuuhun ryssittiin, kun näytelmän työryhmään kuuluva Vihtori Rämä sai poikkeuksellisesta näkemyksellisyydestään huolimatta kenkää teatterinjohtajan pallilta. Esitykselle saattaa lämmöllä toivoa pitkää ikää ja vierailuja useisiin kaupunkeihin. Nyt seuraavat esitykset ovat toukokuussa Kajaanissa.

Teos on kajaanilaisen Routa Companyn, kuopiolaisen Tanssiteatteri Minimin ja Täydenkuun Tanssien yhteistuotanto. Teoksessa esiintyvät Kira Riikonen, Anna Riski, Samuli Nordberg, Tuomas Juntunen ja Laura Rämä. Koreografia ja ohjaus on työryhmän itsensä toteuttama. En analysoi teosta näiltä osin, koska P*lluralli syntyy yhdessä koetusta ja osallisuudesta. Pääosansa näytteli lopulta jokainen itse.
Muuhun suunnitteluryhmään kuuluu Sonja Packálen, Merja Pennanen, Aino Kivi, Vihtori Rämä, Ari Numminen ja Pirjo Yli-Maunula. Teoksen lumoavasta äänisuunnittelusta on vastuussa Ilmari Tiitinen. Teoksen päättävän videon hämmästyttävästä editoinnista vastaa Alli Mattila.

Lisätietoa: P*lluralli
Mesenaattikampanja Pillurallin rahoittamiseksi: mesenaatti.me/plluralli/

Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva