Uusi tekijä joensuulaiselle progemetalli-kentälle

Progressiivinen metalli voi tätä nykyä tarkoittaa niin montaa asiaa, että siitä on turha yleisesti sanoa juuri mitään. Metallibändin on helppo määritellä itsensä progemetalliksi, jos haluaa vapautua tiukoista genrerajoista. Joskus se tarkoittaa taivaanrantoja maalailevaa hahmotonta kikkailua, mutta onneksi usein myös kunnianhimoista ja määrätietoista oman polun kulkemista. Joensuulainen alkuvuodesta kasattu Kolossus asettuu enemmänkin tähän jälkimmäiseen. Tuore Maailmanloppu EP on bändin debyytti. Ensimmäinen keikka on näillä tiedoin luvassa vasta heinäkuussa, mutta neljä julkaistua biisiä antavat lupauksen siitä, että sille keikalle ehkä kannattaa mennä.

EP:n nimibiisi on laadukkaasti ja kunnianhimoisesti sävellettyä musiikkia, jossa ylimääräiset kikkailut on karsittu pois. Kappaleen intensiteetti laskee alun tiukasta rypistyksestä keskivaiheen rauhoitteluun ja kappale pysyy kyllä kiinnostavana, mutta jää lopulta vähän poukkoilevaksi.
Seuraava kappale Vihaan kasvaneet ottaakin sitten perusteellisen otteen kuulijan aisteista jos se edellisessä biisissä uhkasikin välillä herpaantua. Biisi on tämän ep:n kontekstissa lyhyt, kolme ja puoli minuuttia ja sen aloittava raivoisa, mutta hallittu rähinälaulu tekee heti vaikutuksen. Rähinän ja puhtaan äänen vuoropuhelu on tässä, kuten muissakin biiseissä toistuva teema ja tuo kappaleille kaivattua syvyyttä. Livenä Vihaan kasvaneet potkii varmasti todella kovaa.
Eden on biisinelikosta ainut, joka jättää suuhun hiukan happaman maun. Rauhallisesti nostatteleva alku tuntuu matelevan, eikä asiaan oikein meinata päästä. Dramaturgia ei toimi. Rehellisenä, synkkänä doom-junttauksena tämä olisi voinut upota, mutta nyt kuulija on hukassa.
EP:n viimeistelevä Arvoton tuo heti mieleen Stam1nan, mutta bändi säilyttää silti oman äänensä. Kappaleen laulutyöskentely on kokonaisuudessaan vaikuttavaa ja biisi erinomainen.

Kappaleiden dramaturgiassa toistuva intensiivisyyteen pyrkivä aloitus ja rauhoitteleva fiilistely viimeisen kolmanneksen kohdalla synnyttää aika ajoin vaikutelmaa jo liiastakin toistosta, vaikka biisejä on vain neljä, mutta ehkä tämän voi uuden bändin ensimmäisiltä tuotoksilta hyväksyä. Etenkin kun kolme neljästä biisistä ovat erinomaisia eikä se yksikään kovin huono. Mielellään tämän kuunteluun käyttää sen hiukan yli 18 minuuttia elämästään useampaan kertaan.
Oman netissä julkaistavan EP:n nauhoittaminen on tätä nykyä näppärä tapa orkesterille tehdä itseään tiettäväksi. Alkuvaiheessa on helpompi saada enemmän näkyvyyttä. Myös Kolossuksen tapauksessa on helppo kuvitella, että ensimmäiselle livekeikalle saapuu jo kohtalaisen hyvä määrä bändin musaan vihkiytynyttä porukkaa.

Kolossus Ravintola Marksissa Joensuussa 15. heinäkuuta.

EP:n voi kuunnella täältä:

Maailmanloppu -video