Aivan kuin sosiologian professori Castrénin kädet hohtaisivat valoa, kun hän kuvaa niillä kertomaansa.
”Sosiologia on niin makeeta, että tahdon muidenkin voivan nähdä miten makeeta se on!”
Castrén aloitti elokuussa Kuopion kampuksella määräaikaisen professuurin, joka kestää kesäkuun loppuun 2018. Castrén kertoo tehneensä pitkälti samoja tehtäviä jo pari vuotta, mutta nyt hänen vastuullaan ovat myös oppiainetta koskevat hallinnolliset asiat.
Castrén kertoo keskittyvänsä tehtävässään opetukseen ja tutkimukseen. Hän ei kykene määrittämään itseään vielä professorina.
”Tämä on vielä niin tuore asia.”
Kaikista mieluiten Castrén on tutkija ja opettaja. Professorin titteliin liittyy paljon statusarvostusta, mutta hänelle se ei näyttäydy kovin merkittävänä asiana.
”Vanhemmilleni se oli iso asia. Tiedemaailmassa kuitenkin paras argumentti voittaa.”
Castrén on tutkinut perheeseen ja läheissuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Hän on tehnyt laadullista sosiaalisten verkostojen tutkimusta. Lisäksi häntä ovat kiinnostaneet kysymykset yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
”Sosiologisessa erityisosaamisessani painottuvat relationaalinen lähestymistapa ja verkostojen tutkimus sekä perhe- ja lähisuhteiden sosiologia.”
Castrénin tutkimus ei tule määrittelemään Kuopion sosiologian painopistettä.
”Pääpainopiste on hyvinvointitutkimuksessa ja hyvinvointivaltiossa, mutta oma tutkimukseni on enemmän lähisuhteissa. Tarkastelen esimerkiksi sitä, minkälaiset suhteet voivat ruokkia hyvinvointia ihmisten elämässä ja minkälaiset eivät.”
Castrén kertoo viihtyvänsä Itä-Suomen yliopistossa paremmin kuin Helsingissä, mutta hän suhtautuu maan yleiseen yliopistopolitiikkaan pessimistisesti.
”Akateemisuuden arvostus on romahtanut Suomessa.”
Opiskelijoiden heikkenevistä oikeuksista Castrén on erityisen tuohtunut.
”Mielestäni opiskelijoiden kannattaisi pitää kovaa meteliä asiasta. Opiskelijoiden joukkovoima voisi toimia. Poliitikoiden suhtautuminen yliopistohenkilöstöön on jo osoittautunut ala-arvoiseksi.”

Castrén johtaa kahta aktiivisessa vaiheessa olevaa hanketta. Yksi käsittelee nuorten, ensimmäistä liittoa solmivien avioparien lähisuhteita. Toisessa, Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa ”Avioliittoperheen tuolla puolen” tutkitaan, minkälaisiin perheisiin helsinkiläisvauvat syntyvät silloin, kun he eivät synny ydinperheisiin. Jälkimmäinen hanke työllistää Castrénin lisäksi yhden väitöskirjatutkijan sekä yhden tutkimusavustajan. Kolmas, sveitsiläisen kollegan kanssa tehtävä tutkimus, keskittyy ikääntyneiden läheissuhteisiin.
Castrén harrastaa koiran ulkoiluttamista. Hän pitää myös kovalla musiikilla varustetusta ryhmäliikunnasta, mutta saa raivohalvauksen, jos ohjaaja ei pysy rytmissä.
Castrénin omituisuus on hänen otsaryppynsä, jonka helposti väärinymmärretään johtuvan vihaisuudesta. Castrén on likinäköinen ja keskittyneenä hänen otsansa menee ryppyyn. Hän ei kuitenkaan ole vihainen vaan päinvastoin innostunut ja keskittynyt.