Monet saattavat muistaa näyttelijä Rob Lowen yhtenä 80-luvun teinielokuvien kiiltokuvapojista, jonka kuuluisuus sai kolhun hänen filmattuaan petipuuhiaan nuoren ihailijan kanssa. Hän on sittemmin niittänyt mainetta muun muassa kehutussa West Wing sarjassa. Stories I Only Tell My Friends- omaelämänkerran myötä Lowe käy läpi uransa huippuhetket ja aallonpohjat sekä pohdiskelee miten kaikki eriskummalliset sattumat ja tapahtumat ovat muokanneet hänen maailmankatsomustaan.
Kirja kertoo tarinan haaveilevasta ja äärettömän määrätietoisesta nuoresta pojasta, joka on päättänyt menestyä näyttelijänä. Tie keskiluokkaisen perheen vesasta 80-luvun ”brat packin” näyttelijälupaukseksi on kaikkea muuta kuin yksitoikkoinen tai helppo. Alkuun voisi kuvitella, että Rob Lowe jatkaa monien muiden näyttelijästä kirjailijan saappaisiin hypänneiden virtaa, jossa haamukirjoittaja kaivaa julkisuuden henkilöstä esiin vakavamman puolen ja samalla paljastaa meheviä juoruja ja törkyä vuosienkin takaa. Vaikka tarina amerikkalaisen unelman tavoittelusta ja ”ryysyistä rikkauteen” on jo monesti kuultu, Lowe onnistuu siinä missä monet muut julkkiskirjailijat menevät metsään; varsinaisessa tarinankerronnassa. Kyseessä ei siis ole tyypillinen paljastuskirja, jossa kaikki luurangot kaivetaan kaapeistaan ja tarinoilla haetaan palstatilaa ja lisää sulkia hattuun. Kirja on ennen kaikkea yhden ihmisen henkilökohtainen matka ja muistutus lukijoille unelmoinnin tärkeydestä.
Stories I Only Tell My Friends:in vahvuus on pienissä eriskummallisissa tarinoissa, joissa Arvaa kuka -leikin kautta saadaan tutustua moneen kuuluisuuteen aina Martin Sheenista Monacon prinsessa Stephanieen ja Bill Clintoniin. Omituiset sattumat ja tapahtumat on kuitenkin kerrottu syystä, ei pelkästään juorujen ja kuuluisien ystävien esittelyn takia ja ne pitävät lukijan mielenkiinnon yllä aina viimeisille sivuille asti. Naisseikkailut kuuluisien tyttöystävien ja yhden illan heilojen kanssa esitetään varsin hienotunteisesti yksityiskohdilla revittelemättä ja rankinta kritiikkiä Lowe antaa lähinnä itselleen. Surullisenkuuluisa seksivideo- episodi sen sijaan mainitaan lähinnä sivulauseessa ja on selvää, ettei kirjoittajalla ole halua – eikä ehkä rohkeuttakaan – ruotia asiaa yhtään enempää. Rob Lowe osoittautuu kirjan myötä kuitenkin erittäin lahjakkaaksi sanailijaksi sekä intohimoiseksi politiikan seuraajaksi. Hän kirjoittaa suorasanaisesti menestyksen jälkeisistä vuosistaan huonojen roolien parissa ja myöntää avoimesti kärsineensä liian komeasta ulkonäöstään, sillä eihän kukaan halua tarjota ”nätille pojalle” luonnerooleja. Lowe ruotii sekä omaa historiaansa että näyttelijäntyön ja kuuluisuuden varjopuolia varsin oivallisesti.
Vaikka tarina seuraakin varsin tuttua ja turvallista reittiä materialismin hylkäämisestä oikean onnen ja perhe-elämän autuuden pariin, vivahteikas kieli ja humoristinen ote saavat aikaan tunteen siitä, että lukija oikeasti pääsee lähelle Rob Lowen ajatuksia ja elää mukana hänen elämänsä käänteissä. Lukuisten elämänkertakirjojen seasta Stories I Only Tell My Friends erottuu lähestymistavallaan. Rob Lowe keskittyy kuvailemaan omia ajatuksiaan sekä sisäisiä mielentilojaan ja onnistuu raapaisemaan pintaa syvemmältä. Kirjan luettuaan on pakko – ehkä ennakko-odotusten vastaisestikin- todeta, että tämä mies on muutakin kuin pelkkää komeaa ulkokuorta.
Kirja on toistaiseksi suomentamaton, mutta englanninkielisen alkuperäisteoksen löytää muun muassa suurimmista nettikirjakaupoista.
Rob Lowe: Stories I Only Tell My Friends
Henry Holt 2011. 308 s.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opetellaan syksyllä 2011 taidekritiikin kirjoittamista. Kritiikkipraktikumissa opiskelijat kirjoittavat kriitiikkejä konserteista, äänitteistä, kirjoista, taidenäyttelyistä, elokuvista, tanssi- ja teatteriesityksistä. Kurssia vetävät kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelä, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä ja professori Risto Turunen. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti. Sarja päättyy.