Huhupuheet Coldplayn viidennen pitkäsoiton akustisemmasta ja intiimimmästä tunnelmasta herättivät kiinnostukseni bändin uutta tuotosta kohtaan. Oletin levyn palaavan A Rush Of Blood To The Head –albumin yksinkertaisempaan ilmaisuun – siihen ilmaisuun, jota olen Coldplayn musiikissa arvostanut.
Mylo Xyloto on teema-albumi. Se kertoo Lost Boys jengin jäsenistä Mylosta ja Xylotosta, jotka elävät tulevaisuuden epämiellyttävässä kaupunkiyhteisössä. Levyn kappaleet kertovat pahoinvoivasta yhteiskunnasta, jota pelastamaan rakastavaiset rientävät. Rakkaus ei kuitenkaan riitä, vaan luottamuksen horjuessa maailmaan myös luottamus omaan kumppaniin horjuu. Mielikuvat akustisuudesta ja epämiellyttävästä kaupunkiyhteisöstä eivät välttämättä sovi yhteen, mutta tällä levyllä keskiössä ovat jengiläisyys ja rakkaus.
Levyn räjähtäessä käyntiin huhupuheet akustisuudesta ja intiimiydestä joutavat kuitenkin romukoppaan. Levyn avaava Hurts Like Heaven on Todella Iso Kappale. Biisin teksti kuvaa tunnetta elämän merkityksettömyydestä ja oman kontrollin puutteesta. Ajankohtaisuudessaan kappale voi hyvin nousta mielenosoittajien rock-anthemiksi ympäri maailman sloganeineen: ”Don’t let them take control, No, we won’t let them take control”. Levyn alkupuoli koostuu näistä isoista yhdessä hoilotettavista kappaleista, jotka tulevat olemaan varmasti Coldplayn tulevan kiertueen suurta antia.
Levy rauhoittuu Us Against the Worldin myötä, jonka akustinen kantaaottavuus tuo mieleen Neil Youngin ja Tom Morellon soolotuotannon. Tämä kappale onkin juuri sitä, mitä itse levyltä ennakkoon odotin.
Ikävä kyllä tämän jälkeen levy jää pitkäksi aikaa tyhjäkäynnille, kunnes Rihannan tähdittämä Princess of China onnistuu herättämään mielenkiinnon erilaisuudellaan. Levyn loppupuoli on taas tyylikästä ja monipuolista Coldplayta. Levyn päättävä Up with the Birds häivyttää levyn toiveikkaasti kohti parempaa huomista.
Mylo Xyloto on täynnä hienoja hetkiä, mutta kokonaisuutena levy ei kanna. Suurimpana miinuksena levyllä toimii nimensä mukainen Major Minus, jonka yhden riffn varaan rakennettu tuotantokikkailu on lähinnä nykypäivän tyhjänpäiväisyyden huipentuma. Kappale olisi hieno ironinen kommentti tällaista ylituottamista kohtaan, ellei levy itsekin kärsisi ylituottamisesta. Varsinkin alkupään isot kappaleet ovat niin täynnä yksityiskohtia että kuulija alkaa eksyä levyn tärkeimmästä sisällöstä – tarttuvista melodioista, joita on helppo laulaa mukana.
Levyn kappaleet uhkuvat uhmaa, toivoa, epätoivoa ja lapsenomaista rakkautta, mutta päällimmäiseksi teemaksi muodostuu maailman muutoksen kaipuu. Tämän ajankohtaisen teeman varaan rakennettu levy ei voi olla myymättä miljoonia, vaikka se sisältäisi heikkojakin hetkiä. Varsinkin jos levyn on tehnyt Coldplay
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opetellaan syksyllä 2011 taidekritiikin kirjoittamista. Kritiikkipraktikumissa opiskelijat kirjoittavat kriitiikkejä konserteista, äänitteistä, kirjoista, taidenäyttelyistä, elokuvista, tanssi- ja teatteriesityksistä. Kurssia vetävät kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelä, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä ja professori Risto Turunen. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti.