Uskottava ja ihastuttava Taivaslaulu Tampereella

Kuva: Tampereen työväen teatteri

Tampereen työväen teatteri: Taivaslaulu Ohjaus: Heidi Räsänen Dramatisointi: Seija Holma Rooleissa: Eriikka Väliahde, Tommi Raitolehto, Jari Ahola, Teija Auvinen, Jyrki Mänttäri, Suvi-Sini Peltola, Mia Selin, Jukka Saikkonen, Auvo Vihro. Kesto noin kaksi tuntia 50 minuuttia (sisältää väliajan).
Tampereen työväen teatteri: Taivaslaulu Dramatisointi: Seija Holma Ohjaus: Heidi Räsänen Rooleissa: Eriikka Väliahde, Tommi Raitolehto, Jari Ahola, Teija Auvinen, Jyrki Mänttäri, Suvi-Sini Peltola, Mia Selin, Jukka Saikkonen, Auvo Vihro. Kesto noin kaksi tuntia 50 minuuttia (sisältää väliajan).
Pauliina Rauhalan 2013 ilmestynyt esikoisteos Taivaslaulu on kuluneena syksynä sovitettu näyttämölle niin Oulussa kuin Tampereella. Taivaslaulu on rakkaustarina, jonka pääosissa on vanhoillislestadiolainen aviopari, Vilja ja Aleksi. Kirjan jännite ja ahdistus syntyy ehkäisykiellosta. Lasten synnyttäminen kietoutuu vanhoillislestadiolaisen liikkeen oppiin ja opetukseen niin keskeisesti, että välillä liike näyttää olevan lähempänä hedelmällisyyskulttia kuin kristillistä yhteisöä.
Luin kirjan heti sen ilmestyttyä ja kokemus oli järisyttävä. Tapahtumat tulivat liian lähelle omaa kokemusmaailmaani. Nyt katselen lestadiolaismenneisyyttäni hieman etäämpää ja Tampereen Työväen Teatterin versio kirjasta sai aikaan ensi sijassa myötätuntoa sekä hilpeyttä kohdissa, joissa kukaan muu ei nauranut.

Teatteriversio oli varsin uskollinen kirjalle. Ensimmäinen puoliaika oli kirjaa hauskempi ja siinä käytettiin ehkä turhan paljon aikaa miespäähenkilön taustojen avaamiseen. Muuten eri elementit, kuten lasten nukkeleikit ja Aleksin blogikirjoitukset, olivat esityksessä hyvin tasapainossa. Toinen puoliaika oli lähempänä kirjan tunnelmaa, jossa tragiikka ja ahdistus elävät rinnan kauneuden ja tulevaisuudenuskon kanssa. Ja kaiken ylle nousee usko rakkauteen, joka on suurin eikä koskaan häviä.
Teatteriversion saarnamiehet olivat karmaisevan aitoja. Tilanne, jossa mustapukuiset miehet, men in black, tulevat Aleksin kotiin ja jättävät hänet, uskosta luopuneen, Saatanan haltuun, vei ajatukset 70-luvun hoitokokousvuosiin ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen kollektiiviseen psykoosiin. Toisaalta hoitokokoukset ja hengellinen väkivalta ole liikkeestä vieläkään hävinneet – ja tuskin häviävätkään, sillä siellä missä on (hengellistä) valtaa, on aina myös (hengellistä) väkivaltaa.

Taivaslaulun teemat eivät toki liity vain lestadiolaiseen liikkeeseen, vaan ne ovat yleispätevämpiä. Sen näkee esimerkiksi kirjan ja teatteriversion suosiosta: tuore pokkari näytti olevan 9. painos ja Työväen Teatterin 19. näytäntö oli loppuunmyyty ja teosta nähdään ainakin huhtikuulle asti. Yleisempiä tasoja saattavat olla esimerkiksi teoksen kieli, itse tarina tai naisen kehollisuus ja äitiys.

Topi Linjama