Jenny Kinnunen näyttelee speksissä yhtä pääroolia, mafiapomo Don Calzonea. Rajaspeksi on loistava. Älkää missatko sitä. Se kannattaa käydä katsomassa jo sen vuoksi, ettei moista ole Joensuussa aiemmin nähty, mutta sen lisäksi se on todella hyvä. Aika ajoin se on suorastaan hervottoman hauska.
Ettäkö mikä speksi? ”Opiskelijaperinne speksin juuret yltävät aina 1500 – luvulle asti, jolloin näytelmien tarkoituksena oli harjoittaa opiskelijoiden latinankielen taitoa”, valottaa Meri Parkkinen viimeisimmässä Uljaassa (4/2015). Käytännössä kyse on humoristisesta musiikkinäytelmästä, jossa yleisö voi haluamissaan kohdissa huutaa omstart, jolloin näyttelijöiden on esitettävä kohtaus uudestaan.
Urbaani sanakirja määrittelee seuraavasti: ”Spekseissä esitetään puhenäytelmää ja laulua” ja tämä määritelmä osuu kenties kaikkein tarkimmin asian ytimeen. Speksi ei ole varsinaisesti näytelmä, vaan se esittää näytelmää. Sen vuoksi sen arvioiminen on vaikeaa perinteisillä teatterikritiikin välineillä. Se ei oikein ole vertailukelpoinen.
Oma kokemukseni spekseistä perustuu tähän Joensuussa esitettyyn, Joensuun ylioppilasteatterin tuotantona toteutettuun 8. huhtikuuta ensi-iltansa saaneeseen Rajaspeksiin ja pariin Kuopion lääketieteen opiskelijoiden ainejärjestön Kuolo ry:n speksiin. Tällä kokemuksella lajityyppi on huumoria ja keveyttä tavoitteleva ja se tehdään erittäin kunnianhimoisesti.
”Jäämme odottelemaan, että speksit tulevina vuosina vierailevat kampuskaupungeissa puolin ja toisin.”
Speksi ei ole kirjoittajalle, ohjaajalle, näyttelijälle, tanssijalle tai muusikolle helppo tehtävä, koska se nojaa niin vahvasti improvisaatioon ja arvaamattomuuden tuntuun. Jos yleisö ei kuvittele, että aivan mitä tahansa voi tapahtua, on teos epäonnistunut. Lavalla on valtavasti porukkaa ja kaikki tämä olisi saatava toimimaan yhdessä ja se käsikirjoituskin olisi ainakin suurin piirtein kahlattava läpi. Ilkka Marttisen ja Veera Ylöstalon ohjaama ja Risto Saravon kirjoittama Kummitäti – Mafiaa mahan täydeltä onnistuu tässä kaikessa ihailtavalla sulavuudella jo ensi-illassa. Näytelmä venyi muutamaa minuuttia vaille kolmetuntiseksi, eikä missään vaiheessa tullut vilkuiltua kelloa.
Näyttelijöistä erityisen vaikutuksen tekevät upeasti hetkessä kiinni pysyvät Tuomas Uusitalo ja Iiro Tuovinen. Sami Nousiainen tekee myös laadukasta työtä. Myös Jenny Kinnunen ja Veera Turunen tekevät vaikutuksen, mutta näytelmä on rakennettu todella vahvasti nimenomaan Nousiaisen ja Tuovisen muodostaman sankarikaksikon ympärille ja naishahmot (jopa yhtä pääosaa, kummitäti Don Calzonea esittävä Kinnunen) jäävät hiukan taka-alalle. Itse asiassa kaikkein vaikuttavinta on se, että koko porukka hoitaa hommansa jouhevasti niin, että kokonaisuus nivoutuu yhteen. Näyttelijöitä, muusikoita ja tanssijoita on teoksessa sentään lähes kolmekymmentä ja osa heistä hyvinkin kokemattomia.
”Jos yleisö ei kuvittele, että aivan mitä tahansa voi tapahtua, on teos epäonnistunut.”
Tanssijat uhkaavat välillä jäädä hiukan irrallisiksi, eikä tämä ole mikään harvinainen ongelma tanssia sisällään pitävissä näytelmissä. Tanssiryhmän nivominen tiukemmin mukaan lukuisiin omstartteihin olisi tehnyt teoksesta vieläkin vaikuttavamman. Todella ilahduttavaa oli, että jonkin verran tanssijatkin tilanteisiin reagoivat. Bändi puolestaan oli ihailtavan tiukasti mukana tilanteissa.
Teoksen tarina on kepeä, ohut ja ammentaa lukuisista kliseistä. Se on toisin sanoen juuri sellainen kuin speksiltä odottaisi. Kerubi paikkana on tälle teokselle aivan loistava. Ei vähiten siksi, että samassa esitystilassa oli koko ajan baari auki.
Nyt sekä Joensuussa että Kuopiossa on omat speksinsä, sillä ilmeisesti Joensuussakin niitä aiotaan tehdä lisää. Jäämme odottelemaan, että speksit tulevina vuosina vierailevat kampuskaupungeissa puolin ja toisin. Opiskelijoiden lisäksi Joensuussa riittäisi lääkisläisten speksille keskussairaalallisen verran potentiaalista katsojakuntaa ja Kuopiossa speksi on jo tuttu osa kaupungin teatterimaisemaa.
Pasi Huttunen
RAJASPEKSI 2015 ESITTÄÄ: Kummitäti – mafiaa mahan täydeltä Kerubin salissa.