Jani Ylönen, Maiju Pohjolainen ja Niko Salovaara kirjoittavat kritiikkejä muun muassa Uljaalle. Kriitikon on löydettävä kokonaisnäkemys siitä, mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi saattaa joutua läheisiin tekemisiin arvioimansa taiteilijan kanssa, eikä tilanne aina ole yhtä suloinen kuin Mokoman Marko Annalan ja Maijun kohtaaminen. Kriitikon tehtävä on löytää arvostelussa kokonaisnäkemys siitä, mikä toimii ja mikä ei. Parhaimmillaan kritiikki on keskustelua taiteesta arvostelijan ja teoksen tekijän välillä. Jussi Turunen, teksti
Taiteen ja kulttuurin arvosteluun kuuluu perinteisesti kolme osaa: käsiteltävän teoksen esittely, analyysi ja arvottaminen. Kritiikin kirjoittamisen oppimisesta on hyötyä erityisesti kirjallisuutta ja kulttuuria opiskeleville, koska nämä alat elävät arvosteluista ja keskusteluista. Asiantunteva arvostelu on eri asia kuin pelkän mielipiteen ilmaiseminen. Kritiikin kirjoittaminen on oma erityinen tekstilajinsa ja siihen liittyviä taitoja voi oppia esimerkiksi arvostelemalla kirjoja, levyjä, elokuvia ja muuta kulttuuria Uljaaseen.
Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Maiju Pohjolainen arvostelee levyjä ja keikkoja sekä tekee myös festivaaliraportteja. Hän on avustanut Uljasta vuodesta 2011.
”Kriitikon työllä olen ansainnut taskurahaa ja kirjallinen ilmaisuni on kehittynyt”, Pohjolainen sanoo.
Hänestä kriitikon tehtävä on pyrkiä objektiivisuuteen samalla, kun hän tuottaa lukijoille mielipiteensä käsiteltävästä asiasta.
”Arvosteluilla on iso vaikutus ja kriitikon kuuluu olla perillä käsittelemästään tyylilajista. Itse en kuuntele juuri lainkaan räppiä, mutta olen silti arvostellut useita Palefacen levyjä. Saman artistin tuotantoon tutustuminen auttaa kokonaisuuden tuntemisessa. On myös tärkeää kuunnella monenlaista musiikkia, jolloin hahmottaa asioita omien suosikkien ulkopuolelta.”
Viime kesänä kirjallisuuden opinnoista valmistunut Niko Salovaara aloitti Uljaassa avustajana kolme vuotta sitten, ja keskittyi loppuvaiheessa arvostelujen tekoon. Tätä nykyä hän tekee teatterikritiikkejä kaupunkilehti Karjalan Heiliin.
”Arvostelen myös elokuvia ja musiikkia. Minulla on luultavasti koulutukseni takia korkea kynnys tehdä kirjallisuusarvioita ja asetan oman tasoni korkealle. Elokuvien arvostelu on jostain syytä helpompaa, sillä ihmiset kokevat helpommin olevansa elokuvissa asiantuntijoita. Kirjallisuuden asiantuntijaksi ilmoittautuminen luo erilaisia paineita”,
Salovaara pohtii. Kritiikin muoto ja tyyli riippuu Salovaaran mukaan julkaisukanavasta. Täytyy tietää, millaiset ihmiset lukevat arvosteluja.
”Eri lehtiin kirjoittaminen opettaa mielestäni eri lukijaryhmien huomioimista. Esimerkiksi Parnassoon tai Helsingin Sanomien kulttuurisivuille kirjoittavalle kriitikolle ei varmasti riitä pelkkä oman mielipiteen ilmaisu. Täytyy osata asettaa teos ja sen merkitys laajempaan asiayhteyteen.”
Salovaaran mukaan kritiikin tila on supistunut lehdistössä, mutta kritiikin laatu on edelleen hyvää. Arvostelut ovat vain siirtyneet enemmän muihin kanaviin, kuten kirjallisuutta harrastavien blogeihin.
”Kulttuuritoimitusten toimintaedellytykset ovat vähentyneet, mutta toisaalta se voi tarkoittaa, että työtä tehdään yhä enemmän intohimosta eikä rahan takia. Vanhanaikainen, Pekka Tarkka –tyylinen kriitikkoideaali ei ole oikein voimissaan. Toisaalta on ikävää, jos lehdissä kierrätetään resurssien puutteen vuoksi samoja, ei niin hyviä arvioita”, Salovaara toteaa.
Jani Ylönen valmistui viime kesänä pääaineinaan englanti ja kirjallisuus. Ylösen intohimo on kirjallisuus, mutta hän on arvostellut myös levyjä ja teatteria. Hän aloitti Uljaan kriitikkona käytyään vuonna 2011 kritiikkikurssin, jonka yhtenä vetäjänä oli esseisti Matti Mäkelä.
”Kurssilla sain vinkkejä, kuinka kirjoitettu kritiikki eroaa muista teksteistä. Esittely, analyysi ja arvottaminen tulivat tutuiksi”, Ylönen kertoo.
Hän näkee kriitikon asiantuntijana, joka tarjoaa lukijalle mahdollisuuksia teoksen tulkintaan, mutta ei väitä arvostelussa sanovansa lopullista totuutta. Ylönen pitää hyvänä, ettei Uljaassa ole liikoja neuvottu kritiikin kirjoittamisessa, sillä se on auttanut häntä kehittämään omaa tyyliään.
”Arvottamisessa, jota pidän kaikista hankalimpana osana, kriitikko löytää kokonaisnäkemyksen siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ammatillinen kritiikki taiteenmuotona on mielestäni siirtymässä syrjään suurelta julkiselta areenalta. Keskustelu taiteesta arvostelijan ja kirjailijan välillä on vähentynyt, ja kritiikin tärkeimpänä kysymyksenä saatetaan pitää, kannattaako tämä teos lukea, nähdä, kuunnella tai ostaa”, Ylönen summaa.
Lue myös: Uljaat tekijät
Haluatko tekemään Uljasta: Uljaan avustajaksi?