Uljaan tekijät piilottelevat uutiskonventioiden ja kryptisten sanakäänteiden takana. Harva tietää hämärästä kolmikosta mitään. Totuus paljastuu, kun koko toimitukselle teetetään persoonallisuustestit.
Kolmen viikon välein kolmipäinen toimitus saa itäsuomalaisten opiskelijoiden rahoilla jotain konkreettista aikaan: Uljaan. Työ näkyy, mutta tekijät eivät. Päätoimittaja Veera Järvenpää on saanut palautetta etäisestä otteesta: toimituksesta ei ole ollut yhden yhtäkään esittelyjuttua eikä kuvan kuvaa Uljaassa. ”Eräskin lukija huomautti minulle, että Kuopion vanhassa ylioppilaslehdessä, Stimuluksessa, oli sentään päätoimittajan kuva. Hänet saattoi tunnistaa kampuksella ja tulla vetäisemään hihasta. Meitä ei tunneta”, Järvenpää harmittelee.
Toimituspalaverissa päätoimittaja esittelee juttuideansa kampustoimittajille. ”Uljaan toimitukselle teetetään persoonallisuustestit, ja niiden tulokset julkaistaan. Ihmiset haluavat tietää, minkälaiset ihmiset tätä lehteä tekevät. Sanokaa, että suostutte”, Järvenpää painostaa.
Joensuun kampustoimittaja Pasi Huttunen kehuu välittömästi päätoimittajan ideaa.
”Se on paras tehdä sitten kunnolla. Liika itsesuojelu vain vesittäisi koko jutun”, Huttunen huomauttaa.
”Kunnolla tietenkin. Persoonallisuustestit teetetään ammattilaisella. Saamme samassa jutussa hoidettua toimituksen esittelyt ja kerrottua persoonallisuustestien käytettävyydestä. Asiaa ja lätinää”, Järvenpää suunnittelee. Kuopion kampustoimittaja Petra Nylundkaan ei haraa vastaan.
”Mainio idea. Oman itsensä analysoiminen on aina paikallaan”, keittiöpsykologisointia harrastava Nylund ilakoi.
”Alkakaas miettiä, miten se kuvitus teidän mielestä pitäisi hoitaa”, päätoimittaja heittää pallon toimitukselle. ”Jos otettaisiin sellaiset kuukausiliitemäiset alastonkuvat”, Huttunen yrittää.
”Käy. Mitäs Petra?”, Järvenpää kysyy.
”Minä olen muuallakin töissä, eikä ole vara menettää uskottavuuttaan muiden työnantajien silmissä”, kaksi päivää viikossa Uljasta pakertava Nylund napauttaa. Se niistä alastonkuvista sitten. ”No, sitten otan aseen kuvauksiin”, Huttunen julistaa.
”Ajattelin aivan samaa, Huttunen!”, Järvenpää innostuu.
Sen verran säädyllisyyttä Joensuun toimittajalla on, että omaa toimivaa haulikkoaan hän ei lähde viemään julkisilla kuvauspaikalle, vaikka päätoimittaja vaatien kannustaa. Onneksi Joensuun kaupunginteatterin tarpeistosta löytyy lavastevalmistaja Sirja Heiskarin avulla sopiva ase lainaan.
Uljaan toimituksen pääkopat skannataan Hoganin testillä, joka mittaa seitsemää persoonallisuuden osa-aluetta: sopeutuvuutta, kunnianhimoa, seurallisuutta, sympaattisuutta, huolellisuutta, luovaa älykkyyttä ja opintohalua. Testit teetetään Assessiossa, ja tulokset analysoi toimitusjohtaja Antti Pöyhönen. ”Olemme työpsykologiaan erikoistunut organisaatio. Täytyy muistaa, ettei persoonallisuustesti mittaa sitä, mitä mieltä olet itse itsestäsi. Identiteettiä on vaikea saada selville objektiivisesti mitattuna. Oma käsitys vaihtelee sen mukaan, millä jalalla sattuu aamulla nousemaan sängystä. Testi ei anna eksaktia tietoa, vaan saatte selville, mitä vahvuuksia ja kehityskohtia on.”
Hoganin testi on yksi maailman eniten käytetyistä persoonallisuustesteistä. Sitä käytetään ammatinvalinnassa, rekrytoinnissa ja kehittymisessä, ja se on kehitetty nimenomaan työelämän tarpeisiin. ”Testi sinänsä ei ota kantaa siihen, miten hyvin ihminen tuntee itsensä. Ihmisellä saattaa olla erilainen kuva itsestään kuin mitä hän heijastaa muille. Se kertoo, miten muut näkevät minut, kun minulla on tietynlainen persoonallisuus”, Pöyhönen kertoo.
Uljas voi pystyä käyttämään persoonallisuustestien tuloksia ryhmädynamiikan parantamiseen.
”Ryhmän osalta on kiva tietää, millainen on itse toisten silmissä, ja voitte aiempaa paremmin ymmärtää toistenne erilaisuutta.”
Pöyhönen on koulutukseltaan juristi ja työskennellyt aikanaan finanssialalla. Hän on asunut pitkään Australiassa ja päätynyt henkilöstöpuolelle.
”Johtamisen kehittämistä ja työyhteisöjen konsultointia olen tehnyt viimeisimmät seitsemän vuotta tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Tausta on käyttäytymistieteessä ja työpsykologiassa.” Persoonallisuustestien vastauksia verrataan kaikkiin muihin vastaajiin eikä absoluuttiin. Assession testi on normitettu Suomeen.
”Mieluummin haluaa nähdä, millainen on verrattuna muihin suomalaisiin eikä esimerkiksi amerikkalaisiin sotilaisiin.”
Persoonallisuustestien mukana saa kahdeksansivuisen selostuksen, jossa on kirjoitettu auki vahvuudet, kehittämisalueet ja uran kehittämisvihjeet. Mitattavien ominaisuuksien nimitykset eivät merkitse aivan samaa kuin yleiskielessä. Sopeutuvuus kertoo, missä määrin henkilö on rauhallinen ja tasainen luonteeltaan. Alhaisen pistemäärän saaneet ovat oikukkaita, ärtyviä ja häilyviä. Sekä Huttunen että Nylund sietävät hyvin stressiä ja kykenevät kokoamaan voimansa uudelleen. Heillä on kova usko omiin kykyihinsä.
”Jos on korkea paineensietokyky ja usko omiin kykyihin, ei välttämättä opi omista virheistään eikä ota kauhean hyvin vastaan palautetta”, Pöyhönen huomauttaa.
Toisin kuin kampustoimittajat päätoimittaja Järvenpää on voimakkaasti itsekriittinen ja harvoin tyytyväinen suorituksiinsa, minkä vuoksi hän ärtyy helposti pikkuseikoista. Pöyhönen lohduttaa, että kaikilla ominaisuuksilla on hyvät ja huonot puolensa. Järvenpäällä onkin taipumusta itsekriittisyyden lisäksi harkitsevaisuuteen, mikä tekee hänestä epätavallisen valppaan ja vastaanottavaisen palautteelle.
”Enpä olisi uskonut”, Järvenpää ihmettelee.
Nylundin ja Huttusen kunnianhimo on korkeaa keskiluokkaa. Kunnianhimoinen ihminen arvostaa suorituksia, ja hänellä vaikuttaa olevan johtajaominaisuuksia. He ovat kilpailuhakuisia ja kovia tekemään työtä.
”Kun jossain ominaisuudessa saa keskimääräiset pisteet, kertoo se, ettei ihmisellä ole kyseistä vahvuutta muttei toisaalta myöskään kehitettävää”, Pöyhönen toteaa.
Järvenpään kunnianhimo on merkittävän korkea. Päätoimittajan pitäisikin antaa muillekin vastuuta ja olla kärsivällinen, vaikka kaikki eivät olisikaan yhtä kiinnostuneita menestyksestä. Nylund ja Järvenpää ovat seurallisia ja vaikuttavat sosiaalisesti itsevarmoilta. Huttunen on seuramiehenä keskiluokkaa. Päätoimittaja otti seurallisuudesta yhtä pistettä vaille täydet, mikä saattaa jo haitata hänen kykyään kuunnella muita. Molemmat kampustoimittajat ovat keskimääräistä kaduntallaajaa sympaattisempia.
”Sympaattisuus mittaa sitä, kuinka hyvin ihminen pystyy ymmärtämää, arvostamaan ja tunnistamaan toisten tunteita ja motivaatiota”, Pöyhönen luonnehtii.
Järvenpää on poikkeuksellisen epäsympaattinen tapaus, ja hän saattaa vaikuttaa kovanaamalta. Päätoimittaja tekee vaikeuksitta epäsuosittuja kannanottoja ja ylläpitää sääntöjä. Hän on itsenäinen ja suora, minkä vuoksi muut voivat pitää häntä töykeänä.
”Toisessa päässä ovat konfrontoivat ihmiset ja toisessa ne, jotka arvostavat harmoniaa. Yksi konfrontoi, saa paljon aikaan ja jättää jälkeensä ruumiita. Onko se parempi kuin sellainen, joka aina pyrkii harmoniaan eikä koskaan nosta asiaa esille? Kumpikaan ei ole hyvä. Konfliktia ei pidä pelätä, koska silloin käy huonosti. Lopputulokset voivat olla hyvin rakentavia, kun asioista keskustellaan”, Pöyhönen arvioi.
Huttunen on jopa liiankin hyväntuulinen ja miellyttävä. Hän saattaa vältellä eripuraisuuksia ja luvata enemmän, kuin mitä pystyy pitämään.
”Ylioppilaskunta on työpaikkana sellainen, että eripuraisuuksien välttelemisestä ja liikojen lupailusta kouliutuu äkkiä pois. Päätoimittajalle ei kannata luvata liikaa, koska lupaukset joutuu pitämään, ja kun tekee töitä kahden haastavan organisaation kanssa ja vielä kolmannen rakenteilla olevan, niin konfliktien välttely tekisi toimittajan työstä mahdotonta”, Huttunen toteaa oppimisprosessistaan.
Huolellisuus on sekä Huttusella että Järvenpäällä erittäin matala ja Nylundilla huiman korkea. Huolellisuus kertoo, miten paljon henkilöllä on itsehillintää ja tunnollisuutta. Nylund onkin suunnitelmallinen, luotettava ja helposti johdettava.
”Saatte uskoa, että kodissani on kaikki tiptop. Suunnitelmallisuuteni ahdistaa välillä jo itseänikin. Pitäisi ehkä välillä ottaa rennommin,” nauraa Nylund ja toteaa kavereidensa lohduttaneen häntä sillä, että mahdolliset lapset voivat tulevaisuudessa opettaa pois liiasta suunnitelmallisuudesta.
Huttunen ja Järvenpää ovat taipuvaisia spontaaniuteen ja joustavuuteen. ”Matalan huolellisuuden saavat tulevat hyvin toimeen ambivalenteissa tilanteissa”, Pöyhönen analysoi. Järvenpään ja Huttusen matala huolellisuus yhdistyy korkeaan luovaan älykkyyteen, ja he ovat uteliaita, seikkailunhaluisia ja mielikuvituksekkaita. He ovat nopeaälyisiä, mutta ikävystyvät helposti. Käytännöllinen Nylund pitää kaksikon jalkoja maassa.
”Toisessa ääripäässä ihminen elää visiofääreissä ja ajattelee kokonaisuutta, strategioita eikä ole kovin hyvä toteuttaja. Toisessa ovat he, jotka hakevat käytännön ratkaisuja”, Pöyhönen sanoo.
”Isänä on toisaalta pakko olla kotona käytännön ratkaisujen hakija ja toteuttaja. Koti- ja työpersoonan yhteen törmäily kuuluukin välillä kauas. Ikävystyminen ei kahden pienen pojan kanssa ole onneksi riski”, isyysvapaalle jäävä Huttunen myöntää.
Huttusen sympaattisuudesta huolimatta isyysvapaa ei ole aihe, josta hän on valmis käymään neuvotteluja. Hän ilmoittaa sanoutuvansa irti, jos ei saa pitää vapaata haluamanaan ajankohtana. Päätoimittaja tarkistaa tiedot ja yrittää löytää madonreikiä.
”Ei auta mikään. Isyysvapaa on lakisääteinen oikeus”, Järvenpää myöntyy.
Nylund onkin käytännöllinen, fokusoiva ja kykenee säilyttämään keskittyneisyytensä. Koska Kuopion kampustoimittaja on erittäin tunnollinen, tulisi hänen muistaa, ettei kaikkea voi pystyä tekemään itse.
”Huomaan ajoittain itsessäni sen, että koska olen niin neuroottisen tarkka tietyissä asioissa vaadin samaa myös toisilta. Tämä johtaa helposti siihen, että en halua delegoida asioita vaan teen ne mieluummin itse”, Nylund pohtii. Luovasta älykkyydestä on hyötyä tehtävissä, jotka vaativat luovuutta, ongelmien ratkaisua, strategista suunnittelua ja johtajuutta. Järvenpää ja Huttunen ovat joustavia ja spontaaneja, ja he pystyvät muuttamaan suuntaa nopeasti ja työskentelemään samanaikaisesti useiden kysymysten parissa. ”Opintohalu mittaa monia asioita. Se kertoo myös sen, miten paljon luottaa vanhaan ja hyväksi koettuun ja miten paljon on avoinna uudelle”, Pöyhönen kertoo. Opintohalukkuudessa Huttunen on normaalin ihmisyksilön tasolla. Opintohalu on sekä Nylundilla että Järvenpäällä keskimääräistä korkeampi, ja he arvostavat erittäin paljon uuden oppimista ja koulutusta. Molemmat vaikuttavat itsekurillisilta, suoritushakuisilta ja tuotteliailta. He ovat ajan tasalla koskien ajankohtaisia kysymyksiä ja tekniikkaa ja hyödyntävät uutta tietoa työssään.
Kun kirjoittaa internetin hakukoneeseen ”persoonallisuustesti”, saa monta osumaa sivustoille, joilla voi täytellä jos jonkinmoista testiä. Aikansa klikkailtuaan saa tietää, kuinka ulospäin suuntautunut, psykoottinen, neuroottinen ja valheellinen on. Uljaan toimituksen testaukseen moiset testit eivät Pöyhösen mielestä sovellu. Tuloksista tulisi todennäköisesti vain paha mieli. ”Suosittelen suhtautumaan hyvin varoen netissä tehtäviin testeihin. Kannattaa heittää roskikseen kaikki testit, jotka ilmoittavat vastaajan olevan psykopaatti tai narsisti”, Pöyhönen painottaa. Assession testi täytetään sekin internetissä. Kyselyssä on runsaat kaksisataa väittämää, joihin on suhtauduttava kylmästi joko kyllä tai ei: Ihmiset varastavat, jos he ovat varmoja, etteivät jää kiinni. Tiedän, miksi tähdet tuikkivat. Lapsena saatoin aina luottaa vanhempieni rakkauteen, vaikka mikä olisi. Helppohan väittämiin olisi vastata kuin ihanneihminen.
Pöyhösen mukaan persoonallisuustesteissä ei kuitenkaan pysty valehtelemaan ja vääristelemään totuutta.
”Näihin on sisäänrakennettu validiteetti. Kysymyksiin on vastattava johdonmukaisesti, jotta tulokset pystytään tulkitsemaan. On tutkittu, huijaavatko ihmiset ja pyrkivätkö he vastaamaan kuin olisivat jotain muuta ihmistyyppiä, ja havaittu, että kyselyihin vastataan rehellisesti.” Kun omat vahvuudet ja kehitysalueet on pantu paperille, alkaa todellinen työ. Kehittämisvihjeiden soveltaminen käytäntöön ei ole helppoa, sillä persoonallisuudesta ei pääse eroon.
”Persoonallisuutta ei voi muuttaa, mutta siitä on oltava tietoinen.”