Lasse Turunen ja Ville Karttunen ovat kulkeneet pitkän tien luotsatessaan Ukkosmainetta. Uusin levy osoittaa orastavia aikuistumisen merkkejä, mutta lyhyt akustinen keikka levykauppa Levy-Eskoissa Joensuussa osoitti, että hyvästä tunnelmasta ei tingitä. Ukkosmaineen kuudes studioalbumi Ihan ok! ilmestyi perjantaina 18.3.
”Teimme levyn kappaleet uudella tavalla, eli biisi kerrallaan ja alusta loppuun yhdessä. Aiemmin olemme kokoontuneet laulaja Lasse Turusen kanssa toisen tekemän aihion ympärille, jossa on jo jotain materiaalia olemassa. Nyt aloitimme tyhjältä paperilta, teimme biisin valmiiksi ja siirryimme seuraavaan. Edellisellä levyllä oli muutamia vierailevia soittajia, mutta nyt teimme kaiken kahdestaan. Kun joku idea tuli, otimme sen vastaan ja yritimme olla hinkkaamatta sitä liikaa”, kosketinsoittaja-taustalaulaja Ville Karttunen kertoo.
Ihan ok! poikkeaa bändin aiemmasta tuotannosta synkemmän sisältönsä puolesta. Karttunen toivoo levyn levittävän valoa ja voimaa.
”Levyllä on aiempaa tummempia aiheita tavallista enemmän. Näihin aiheisiin mennään ilon ja valon kautta. Levy yrittää osoittaa sitä, että toivoa on tilanteessa kuin tilanteessa. Monissa kappaleissa lähteenä on ollut se, että on saanut todistaa joidenkin ihmisten pahaa oloa ja siitä on tehnyt mieli kirjoittaa laulu aiheen ympäriltä. Ehkä joku vastaavassa tilanteessa ollut ihminen saa laulusta lohtua ja voimaa”, Karttunen toivoo.
Kyseessä ei kuitenkaan ole teemalevy.
”Emme miettineet levylle yhteistä teemaa. Toisaalta monet kappaleet yrittävät kannustaa voiman ja valon löytymiseen. Aiemmalla levyllä teemana oli muutos, ja teimme biisejä aiheen ympärille. Nyt emme hakeneet sellaista. Toisaalta aina levyn kappaleet luovat kokonaisuuden, vaikka olisivat eri aikakausilta. Ehkä johtuu siitä, että samat ihmiset ovat tekemässä”, Karttunen pohtii.
Joensuusta kotoisin oleva Karttunen pitää kaupunkia kulttuurielämältään aktiivisena.
”Joensuu vaikuttaa musiikkikaupunkina edelleen viriililtä. Kerubi tuli viisi vuotta sitten ja siellä on nykyään viikoittain keikkoja ja jopa kansainvälisiä nimiä. Esiintyjät ovat hyvin persoonallisia ja mielenkiintoisia. On myös paljon alakulttuuritapahtumia. Käsitykseni mukaan myös Laiturilla on säännöllisesti poikkitaiteellisia juttuja”, Karttunen kertoo.
Ukkosmaine on rahoittanut osan tuotannostaan yhteisörahoituksella. Suomen kulttuurikentän rahoituksen kuristaminen vaikuttaa silti bändin toimintaan.
”Ei sitä rahaa siellä liiku muutenkaan, ja musiikkiala on kädestä suuhun-toimintaa, niin eihän se sitä helpota. Toisaalta bändinä emme ole saaneet apurahoja tai muita. Aika ilkeitä aikoja nykyisessä hallituksessa eletään. Ei ole missään nimessä järkevää elättää itseään näillä hommilla, mutta ei järki ole ollut perusteena, vaan se, että tätä haluaa eniten tehdä. Kiva olisi, jos määrärahoja voisi jakaa monipuolisesti ja eri kenttien edustajille”, Karttunen toivoo.
Suosikkikappaleita uudella albumilla Karttusella on useita.
”Ei ole yksittäistä suosikkia. Megaman II:sta ja Värit palaa tykkään, samoin Maailmanpyörästä, Näppylähanskantiestä ja Mattolaiturista. Niissä on eri tavalla kivoja mielikuvia”, Karttunen kertoo.