Uhtan draamateatterin vierailu Joensuussa: Sampo-spektaakkeli

Kansalliseepos vierailulla

Komilaisen Uhtan kaupungin draamateatteri saapui tiistaina 3.6. esittämään Sampo-spektaakkelinsa Joensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Tarjolla oli siis venäjänkielinen tulkinta kansalliseepoksemme Kalevalan keskeisimmästä tarinalinjasta. Teknisten ongelmien takia suomenkielinen yleisö sai seurata tarinan etenemistä tekstitysten sijaan paperisista ohjelmista. Paperilla perinteisellä kalevalamitalla kirjoitettujen rivien lukeminen ei kuitenkaan aina auttanut omalla rytmillään lavalla edenneen spektaakkelin seuraamisessa.

Mitan rytmi oli vahvimmillaan lausuntakuoron esiintymisissä, kuten näytöksen aloittaneessa luomiskertomuksessa. Sotkan munien säryttyä siirryttiin varsin pikaisella tahdilla käymään läpi Väinämöisen elämän päätapahtumia, joista siirryttiin Sampo-saagan loppujen päähenkilöiden esittelyyn. Lopulta sammonryöstö toi yhteen suurimman osan Kalevalan suurista hahmoista mukaan lukien Seppä Ilmarisen, Lemminkäisen ja Pohjolan perheen. Alle kahteen tuntiin mahdutettiinkin suuri osa eeposta nopeina kohtauksina, joiden seuraamisessa olisi varmasti ilman kielimuuria ollut tekemistä. Lavalla kävi kohtausten määränkin takia runsaasti näyttelijöitä, joiden suoritukset vaihtelivat vakuuttavista yliampuviin. Sanojen roolin hämärtyessä huomio kiinnittyi spektaakkelin muihin osa-alueisiin. Muun muassa puvustus keräsi huomiota vaihtelevuudellaan. Suurin osa vaatteista oli varsin kaunista käsityötä, mutta erityisesti eläimellisemmät hahmot, kuten mikkihiirikorvainen Iku-Turso, saivat silmät paisumaan hämmennyksestä. Toisaalta musiikki, joka pääasiassa tuntui elokuvista lainatulta, pääsi välillä yllättämään. Esimerkiksi metsänvaltiattaren Mielikin, hänen vihreiden tonttu-ukkopalvelijoidensa ja Lemminkäisen tapaamista tahdittanut Enyan Orinoco Flow herätti hieman ristiriitaisia tunteita. Parhaimmillaan näytelmän visuaalinen ja äänellinen anti oli tanssikohtauksissa, joista esimerkiksi Seppä Ilmarisen takomista kuvaava tulen, ilman ja malmin tanssi oli puvustuksiaan myöten eräs näytöksen hienoimpia kohtia.

Valitettavasti ilman parempaa kielellistä ymmärrystä näytelmän kokonaisuus kärsi. Mainostetut ihmisen ja luonnon suhteen pohdinnat jäivät hahmottamatta ja huomio kiinnittyi tahtomattakin epäonnisempiin yksityiskohtiin. Tämä on sääli, koska turhan usein ei joensuulainen teatterikansa saa nähdä perinteisten suomalais-ugrilaisten alueiden tulkintoja Kalevalasta.