Kuva: Noomi Ljungdell 
Vuosia myöhemmin nuorempi sisar Anni ihmettelee, mitä Aliisalle oikein tapahtui. Samalla hän hakee omaa polkuaan levottoman ystävänsä Susannan vanavedessä. Totuuden kaivaa kuitenkin esille perheen kuopus, Alma, joka ei epäröi ravistella luurankoja kaapista vanhan perhetuttavan avustuksella.
Joensuulaisen Aino Kiven esikoisromaani Maailman kaunein tyttö tasapainoilee aikuisten ja nuorten kirjan välillä. Läsnä on hyvin vahvasti nuoruuden angsti, sisarusten välinen kilpailu ja vivahteita tyttöjen välisestä ystävyydestä. Osansa saavat perheiden kulissit ja yksilön kipuilut nuorena aikuisena. Tietenkin mukana on myös alussa mainittu Kurt Cobain ja hänen musiikkinsa, joskin viittaukset Aliisan ja Kurtin välillä jäävät melko irrallisiksi. Toistuvasti Kivi palaa teemaan ihmisen näkymisen halusta ja oman polun löytämisestä ulkonäkö- ja urapaineiden keskellä. Väärinymmärretyt tytöt ovat selvä kipupiste, jonka ympärillä kaikki pyörii.
Maailman kauneimmasta tytöstä näkyy, että sen kirjoittajan tausta on teatteri-ilmaisussa. Kieli on kekseliästä ja kohtaukset dramaattisia, mutta käytetyt tehokeinot laahaavat tarinan jäljessä. Se mikä toimii teatterin lavalla paukahtavana äänenä tai nopeasti vaihtuvana kohtauksena (Bäng), ei tunnu samalta kirjassa. Viittaukset musiikkiin ajavat lukijan etsimään lisää tietoa, mutta musiikkitermit menevät nähdäkseni hukkaan, koska kirjaa ei voi kuunnella samalla tavalla kuin musiikkia (tai katsoa kuin elokuvaa/näytelmää). Kivi selvästi hallitsee kirjoittamisen eri tyylejä, mutta meinaa kompastua omaan levottomuuteensa. Teksti Maailman kauneimmassa tytössä kulkisi paremmin ilman turhaa kikkailua ja asialle jäisi enemmän tilaa. Sanottavaa Kivellä nimittäin on.
Ja siksi lapset kestävät. He kannattelevat vanhempiaan, kun muut sortuvat ympäriltä. Kun ihminen siirtyy aikuisuuteen, kupla puhkeaa, kaikki pinnalle kerääntynyt räjähtää iholle. Nuori on kuin vastasyntynyt, rääpäle veren, paskan ja liman peitossa. On synnytettävä itsensä. Kätilöitä riittää harvalle.
Maailman kaunein tyttö on vakava tarina nuoruudesta, perheestä, kivusta ja rakkaudesta. Jännite ei valitettavasti kanna aivan loppuun asti, mutta asennetta on. Ja tämän jälkeen haluaakin sitten nähdä Sofia Coppolan leffat Virgin Suicides ja Marie Antoinette.