Kuva: Pasi Huttunen Mitä yhteistä on kehruu-jennyllä, pesukoneella, junamaatilla ja Uberilla? Ne ovat kaikki – anteeksi ruma sana – innovaatioita. Ne ovat keksintöjä, jotka ovat osaltaan auttaneet teknologista kehitystä eteenpäin, maksimoineet tuotantoa ja yleisesti ottaen tehneet ihmiselämästä mielekkäämpää. Innovaatioiden luonteeseen kuuluu olennaisesti myös se, että ihmisen aikaisemmin tekemä työ korvataan teknisellä prosessilla. Näin ollen ihmisillä kuluu vähemmän aikaa työntekoon ja vapaa-aika lisääntyy. Ihmisellä on enemmän aikaa vietettäväksi rakkaidensa kanssa ja enemmän aikaa kehittää itseään harrastusten parissa. Ainakin teoriassa.
Käytännössä homma ei kuitenkaan mene ihan noin, koska elämme – anteeksi toinen ruma sana – kapitalismissa. Kun kone korvaa ihmisen meidän talousjärjestelmässämme, ei tämä vapaudu työstään tekemään jotain mielekkäämpää, vaan menettää toimeentulonsa ja joutuu järjestämään itselleen muuta työtä henkensä pitimiksi. Ihmisen korvannut kone kuitenkin raksuttaa edelleen voittoa omistajalleen, jonka ei tarvitse enää maksaa työntekijälle palkkaa. Lisäksi kone tekee työnsä ihmistä tehokkaammin. Lopputuloksena on puhdasoppinen marxilainen kuvio, jossa pääomat kasaantuvat tuotantovälineiden omistajille, ja muille on luvassa työttömyyttä ja köyhyyttä.
Paljon parjattu Sipilän hallitus on kesällä istunut virassaan vuoden päivät. Hallitus tavoittelee ohjelmassaan sekä uusien innovaatioiden keksimistä että kokonaistyömäärän lisäämistä. Päämäärät kuulostavat skitsofreenisilta, koska innovaatioiden perusolemukseen kuuluu, että ne nimenomaan vähentävät ihmisten tekemän työn määrää. On siis tehtävä valinta: Joko tehdään enemmän työtä, tai sitten keksitään keinoja korvata ihmisen tekemä työ. Molempia ei voi saada. Koska on vuosi 2016 eikä kelloja voi asettaa kulkemaan takaperin, on innovaatioiden kehittäminen ainoa järkevä ratkaisu. Se tarkoittaa myös työmäärän vähenemistä ja yhä suurempaa työttömyyttä.
Nykypolitiikasta tekee erityisen järjetöntä se, että hallitus leikkaa sosiaalietuuksia ja julkisia palveluita, vaikka kehitys puskee yhä useampia ihmisiä niiden asiakkaiksi. Pakettiautomaatit, itsepalvelukassat ja verkkokaupat ovat tehneet elämästämme helpompaa, mutta ne ovat myös ajaneet ihmisiä työttömiksi ja markkinataloudelle tarpeettomiksi. Koska paluuta menneeseen ei enää ole, on luovuttava työllisyyden maksimoinnin tavoitteesta ja lopetettava hyvinvointiyhteiskuntamme rapauttaminen. Kaikille on taattava riittävä toimeentulo perustulon muodossa, ja ihmiselle jäävää työtä on jaettava työikäisten kesken. Koulutusleikkaukset on peruttava, ja ihmisille on järjestettävä enemmän mahdollisuuksia sivistää itseään lisääntyneellä vapaa-ajallaan.
Näillä sanoilla tahdon toivottaa kaikille Uljaan lukijoille oikein hyvää vappua, työväen ja opiskelijoiden juhlaa.
Kirjoittaja panee parastaan katsoessaan yhteiskuntaa ja kulttuuria kieroon.