Sukunimellä Alanko on Joensuussa aivan erityisen kultturelli kaiku, suosiosta puhumattakaan. Kovin suuri valhe ei ole todeta: joka kerta, kun jompikumpi Alangon rockveljeksistä on vanhassa kotikaupungissaan keikalla, niin liput myydään loppuun ja vielä kaiken hyvän lisäksi ennakkoon. Niin kävi myös tällä kertaa.
Keikan täsmällinen aloitus kertoo yleisön kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Turha odotuttaminen on inhimillisten syiden puutteessa ylimielistä touhua. Onneksi Neljää Ruusua ei tästä tarvinnut moittia vaan pikemminkin kehua tyylikkyydestä, kun pitkän linjan poprock-yhtye astui Kerubin salin lavalle aplodien saattelemana. Neljä Ruusua julkaisi viime lokakuun lopussa Mustia Ruusuja, osa I ep:n, joten mikään valtava shokki ei ollut, että levyn nimibiisi toimi keikan avauksena. Melankoliaa ja tunnelmaa henkivä laulu kutsui luokseen rauhallista kuuntelua jäätävän bilemeiningin sijaan ja oikeastaan koko settilista suosi tällaista suhtautumista.
Vanha klassikko Matka on syvä ja kolmantena kuultu Elän vain kerran saivat yleisöltä hyväksyvän ja menevän vastaanoton. Tunnelma alkoi hiljalleen lämmetä eikä Saaronin lilja heikkoa tehnyt: parin vuoden takainen laulu toi mukanaan rennon fiilistelyn ja positiivisen menon. Seuraavaksi Ilkka Alanko spiikkasi heidän olevan malttamattomia uuden materiaalinsa suhteen ja kertoi Mustia Ruusuja osa II:n ilmestyvän ennen kesän keikkoja. Maistiaisena tulevasta kuultiin räväkkä uusi biisi Rakkauden Jumala, joka ainakin itseeni upposi todella hyvin. Biisi sijoittuu yhtyeen meneviin kappaleisiin, eikä sanoituksessa ollut moitteen sijaa. Uudelta ep:ltä paikkansa löytänyt Viimeinkin välitti livenä todella hyvin herkän tilan ja toimi setissä erinomaisesti.
Tunnelmoinnista päästiin ehkä illan menevimpään biisiputkeen, joka huipentui avioliiton tuskaan ja miesten uhanalaiseen asemaan pirttihirmujen vallassa. Apua haetaan silloin kuningas alkoholista, jota ilman viikkoakaan ei kestä. Kyseessä oli siis Seitsemän päivää selvinpäin -kappale, ja henkilökohtaisesti kyseessä oli yksi illan parhaista hetkistä. Kauas ei jäänyt edellisen albumin suosituin biisi Sininen sunnuntai, joka aiheutti mukavan haikeaa melankoliaa.
Keikan edetessä kerkesin pariin otteeseen käydä mielessäni kärsimätöntä pohdintaa, milloin tulevat ne todella raskaan sarjan hitit vai tulevatko. En jäänyt kauan ajatusteni vangiksi, sillä hyviä hetkiä tuli lisää: Alangon muistelut koskien rakasta, kovia kokenutta sähkökitaraansa, jonka hän Kimmon Soittimesta 1980-luvun lopulla osti (kappale oli muuten pirteä), yleisön hiljentänyt slovari Tie Ajatuksiin sekä hieman humoristinen Poplaulajan vapaapäivä.
Tämän jälkeen Neljä Ruusua veti vähemmän yllättäen encoren. Seuraavat tapahtumat vetävät vieläkin hiljaiseksi. Akustinen Sun täytyy mennä herkisti fiilistä jo valmiiksi. Biisi on muutenkin yksi yhtyeen parhaita, mutta noin kauniisti versioituna se toimii erinomaisesti.
Yllättäen Alanko kehotti yleisöä olemaan hetken hiljaa, sillä seuraavaksi “luvassa olisi illan tärkein biisi”. Tässä vaiheessa pieni aavistus käväisi mielessä eikä vahvistusta tarvinnut introa pidemmälle odotella, kun kuolemasta ja vanhemman hautajaisista kertova Veri alkoi. Alangon riipaiseva, koskettava ja kaikin puolin surua äidinsä kuoleman johdosta tihkuva tulkinta sai palan kurkkuun ja voin vannoa, etten ollut ainoa joka koki näin. Inhimillisyys tuli näkyviin, kun ensimmäinen kertosäe jäi kesken äänen sortuessa. Alanko osoitti ällistyttävän kovaa ammattitaitoa kasaamalla äänensä ja pystyi vetämään kappaleen loppuun. Vereen keikka olisi voinut päättyä, sen verran pysäyttävä esitys se oli. Bändi kuitenkin halusi vielä pistää bileet pystyyn ja hunningollehan sitä mentiin ja kunnolla!
Keikka oli tunteita täynnä. Verrattuna noin vuoden takaiseen visiittiin meno oli rauhallisempi ja setti oli enemmän fiilistelyyn sekä kuunteluun kehottava kovan biletyksen sijasta. Jäin ihan vähäsen kaipaamaan vierailua Popmuseoon ja keski-ikäisen miehen nuoruusintoilusta ammentavaa rallia Nuori ikäisekseni, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Erilainen ja rikastuttava kokemus oli kyseessä eli uutta tuotantoa ja kesän keikkoja odotellessa!