Mitä saadaan kun tehdään kaksi erillistä lakia, eikä huomioida niiden vaikutuksia? Myrkkyä. Entä mitä tapahtuu kun lakien haitallisiin vaikutuksiin ei reagoida? Yliopistokäytänteitä syövyttävä happo lisääntyy. Yliopistokäytänteitä käsittelevän kolumnisarjan toisessa osassa tarkastellaan kahta eri poliittisten päätösten yliopistoille aiheuttamaa ongelmaa. – Ari Tervashonka, teksti
Maksuton koulutus on ollut Suomelle hyväksi. Emme ole pärjänneet kilpailemalla palkoilla tai halvoilla työvoimakustannuksilla, vaan laadulla. Ilmaiset opinnot ovat olleet tämän laadun tae ja mitta. Ainakin paperilla.
Hienoon kansalliseen tarinaan on tulossa säröjä. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tekemät kiristykset opintotuen saantiin, sekä toisen tutkinnon tukien leikkaus on aiheuttamassa kilpailukykyä ajatellen mielenkiintoisen tilanteen. Kun samaan aikaan tiedetään suomalaisen kilpailukyvyn olevan tiiviisti sidoksissa koulutuksen laatuun ja koulutuksen vapaaseen saantiin, on nykymallilla muodostumassa koulutuksen umpikuja. Poliittisesti yhtäältä halutaan pidentää työuria, toisaalta halutaan leikata pois mahdollisuus kouluttautua uudestaan, vaikka sen mahdollisuuden tarjoaminen olisi valtiolta hyvä investointi. Suuri määrä rahasta palautuu verotuloina takaisin ja koulutuksen saaneet työllistyvät paremmin sekä paremmin palkatuille aloille.
Uudelleenkouluttautuminen auttaa työmarkkinoilla ja antaa mahdollisuuden uranvaihdoksille. Näiden myötä myös työura pitenee motivaation parantuessa. Jos tuleva hallitus ei ota uudelleen pöydälle toisen tutkinnon mahdollisuutta, saattaa pitkäaikaistyöttömien ja sairaseläkeläisten määrä kasvaa. Työuran pidentäminen ei ole aina yhden uran muodossa realistista. Kuinka moni tietää 18-vuotiaana koko loppuelämänsä työuran ja pääsee heti aloittamaan kyseiset opinnot. Ja silti voi tulla rakennemuutos ja viedä työpaikan. Miksi valtio haluaa tehdä tappiota kun se voisi tehdä voittoa?
Toinen opiskelijoita koskettava lakitapaus ovat pakolliset ruotsin kielen opinnot. Pakosta voidaan olla montaa mieltä. Se, onko sitten kyseessä velvollisuus, mahdollisuus vai peräti oikeus, ei helpota niiden opiskelijoiden taakkaa, joiden opinnot ovat yhtä ruotsin kurssia vajaat. Edelliset hallitukset heräsivät tähän ongelmaan, eivätkä hetkeäkään liian aikaisin.
Vaikka opiskelijalla paperilla on lukion ruotsin kielen opintoja, voi käytännön kielitaito olla olematon. Ruotsin kielestä saa silti ylioppilastodistukseen hyväksytyn merkinnän, jos kaksi kolmasosaa kursseista on läpäisty. Vuosikausia jatkunut ruotsintaidottomien ylioppilaiden virta yliopistoihin on pahasti ylikuumentamassa kielikeskuksen kapasiteettia. Tarvitaan ratkaisuja. Sitä odotellessa ovat onneksi olemassa myös avoimen yliopiston ruotsinkurssit sekä muita, maksullisia vaihtoehtoja.
Samanlaista kohtelua ei yliopistossa pystytä tarjoamaan, koska kielikeskus on kielilain ja resurssien välisessä kurimuksessa. Myös tältä osin voidaan hyvällä syyllä odottaa seuraavan hallituksen tekevän asialle jotain. Toteutuuko kielivapaus vai? Ylen toimittaja Pekka Ervastin sanoja lainaten, onnistuuko RKP myös jatkossa puolustamaan oppositiossa ikiaikaisia privilegioitaan.
Oletko huomannut kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia yliopistolakien uudistuksesta? Ota kantaa.
Sarjan edellinen kolumni: Tuleva yliopisto: Copy-paste tentti
Sarjan aiheet ovat osia kirjoittajan yliopiston ja markkinoiden suhdetta käsittelevästä pohdinnasta: Markkinat ja yliopisto vai yliopisto ja markkinat – Kumman tahdissa tiedettä tehdään tulevaisuuden yliopistossa?