Transatlanttista vapaakauppasopimusta EU:n ja USA:n välillä voi tarkastella monesta näkökulmasta talousvaikutuksista ympäristöön. Kirjoituksessani pureudun TTIP:n demokratiavaikutuksiin. Kysymys kuuluu: vahvistuuko vaiko heikkeneekö kansanvaltainen hallintojärjestelmä kyseisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanon myötä?
Kriittinen lukija vaatisi tietää tässä välissä, että minkä demokratiasta on kyse – jos tarkoitetaan EU:ta, niin mistään demokratian menettämisestä ei voida sen kohdalla puhua, koska EU-komissio ei ole poliittisesti vastuussa EU-kansalaisille. Tämä on vapaakauppasopimusneuvotteluissa esiintynyt räikeä ongelma, joskaan siitä tässä tekstissä ei ole kyse. Puhun EU-jäsenvaltioiden kyvystä tehdä kansalaistensa toiveiden mukaista politiikkaa.
Marko Juutisen asiantuntevassa raportissa ”TTIP-sopimuksen tavoitteet ja kritiikki: onko huoleen syytä?” todetaan sopimuksessa olevan kolme keskeistä mekanismia, jotka toteutuessaan tulevat heikentämään demokratiaa. Näitä ovat TTIP-sopimuksessa korostetut asiantuntija-, yritys- ja ylikansallisten elinten valta demokraattisen päätöksenteon ja kansallisten parlamenttien kustannuksella.
Paljon huolta aiheuttanut sijoittajansuoja, joka mahdollistaa valtioiden haastamiseen oikeuteen yritysten toimesta, ei ole ainut demokratian uhka. Tätä vakavampi ongelma on sopimuksessa mainittu sääntely-yhteistyö sopimusosapuolien välillä. Sen tarkoitus on olemassaolevan EU- ja Yhdysvaltain liittovaltion lainsäädännön yhtenäistämisen ohella varmistaa, että uusia kaupan esteitä ei pääse lainsäädäntötyössä muodostumaan. Kaupan esteitä aiemmissa samankaltaisissa sopimuksissa (esim. NAFTA) on ollut mm. työlainsäädännön muutokset työntekijöiden eduksi. Vuonna 2012 ranskalainen Veolia haastoi Egyptin oikeuteen tämän säädettyä kansallisen minimipalkan.
TTIP-sopimuksen neuvotteluasiakirjoissa puhutaan kauniita sanoja kestävästä kehityksestä ekologisine ja sosiaalisine ulottuvuuksineen, mutta ilman oikeudellista vaikutusta. Käytännössä sääntely-yhteistyön toteuttaa ylikansallinen byrokraattien verkosto, joka ei ole poliittisesti vastuunalainen. Kaupan näkökulmasta tämä on loistava asia, pluralistisen demokratian kannalta taas tuhoisa. Selkokielellä se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa voidaan tehdä vain yhdenlaista suurbisneksen näköistä politiikkaa. Rajoittamaton yhtiövalta heikentää merkittävästi demokratiaa.
Tuulia Reponen
Opiskelija Itä-Suomen yliopistossa