Mika Koskisen ohjaama ja Sampsa Oinaalan apuohjaama dokumentti käy läpi Talvivaaran vaiheita sitä vastustaneen kansanliikkeen näkökulmasta ja sille myötämielisenä. Dokumentaarisuus saadaan silti hyvin säilytettyä, ja vaikka raja on aina häilyvä, ei propagandan sivumaku mitenkään erityisesti puske läpi.
Elokuvallisilla keinoilla ja tehosteilla ei liiemmin kikkailla vaan sävy on kertova ja kaivoksen ja sen vastustajien vaiheita käydään läpi suhteellisen kronologisesti. Yleinen tyyli on hillitty ja suhteellisen kevyt, mutta muistikorteille on tallentunut aika ajoin aivan timanttista materiaalia. Osa kohtauksista on sellaisia, että on vaikea sanoa pitäisikö nauraa vai itkeä. Ehkä vähän molempia.
Talvivaarasta on kerrottu jo paljon. Lehtijuttuja, kirjoja, dokumentteja ja jopa fiktioleffa Jättiläinen (2016) on jo tehty, mutta aihetta on tuskin vieläkään kaluttu loppuun. Oksasen näkökulma on vahvasti kansalaistoiminnassa, jossa kainuulaiset aktivistit huolestuivat Talvivaaran ympäristövaikutuksista ja heille naurettiin päin naamaa. Talvivaaran työllisyysvaikutukset ennustettiin niin mittaviksi, että kritiikkiä ei haluttu kuulla. Sittemmin kansanliikkeen ääntä ei enää voitu jättää kuulematta kun ongelmat räjähtivät käsiin ja nyt ollaan missä ollaan. Talvivaaran nimi on tätä nykyä Terrafame.
”Latinaksi se tarkoittaa nälkämaata”, dokumentin kertoja toteaa lakonisesti.
Nälkämaan sampo on kertomus siitä, mitä rakenteellinen korruptio sekä hätä talouden kestävyydestä Nokian menettäneessä Suomessa voivat pahimmillaan tuottaa. Ei tarvittu kuin rohkea, karismaattinen ja asiansa oikeutukseen uskova kasvuyrittäjä Pekka Perä ja Talvivaara, startup-yritys helvetistä oli valmis.
Tällä hetkellä kaivoshanke nielee kymmeniä miljoonia euroja veronmaksajien rahaa kuukaudessa ja sen tulevaisuus on hyvin epävarma.
Nälkämaan Sampo -esityksessä Kuopion Kuvakukossa 9. toukokuuta kello 19.15 vierailee elokuvan ohjaaja Mika Koskinen kertomassa elokuvastaan.