Kahden kitaran harmoniat löytyvät
Phil Lynottin luotsaaman, irlantilaisen hardrockylpeyden Thin Lizzyn tuotannossa vuoden 1975 pitkäsoitto Fighting säilyy ikuisesti ensimmäisenä albumina, jolla Scott Gorhamin ja Brian Robertsonin tuplakitarointi on puhjennut täydelliseen kukkaansa.
Kappalemateriaaliltaan se sisältää muutamia todellisia klassikoita. Niihin lukeutuvat kaksoiskitarointia erityisen upeasti esittelevä, upean melodinen ja myös riffinsä osalta mainiosti toimiva Wild One, slovariosaston parhaimmistoa edustava Spirit Slips Away sekä leppeän melodiansa ansiosta tekstinsä sisällölle melkoista kontrastia tarjoava Freedom Song. Myös Fighting My Way Back sisältää kaivattavan melodisen koukun ja King’s Vengeance yhdistää upean laulumelodiansa voimakkaaseen ja kekseliääseen kitarointiin.
Silver Dollar on hieman suorempaa musiikillista lähestymistapaa edustava rullaus, eikä kitaroinnissa säästellä tälläkään kertaa. Toisiaan loogisesti seuraava biisikaksikko For Those Who Love to Live ja armoton Suicide tarjoavat Fightingilla raskainta Lizzy-soundia. Päätösraita Ballad of the Hard Man edustaa hienoista täytettä ja albumi sisältää yllättäen myös coverpoiminnan, Bob Segerin ohjelmistosta löydetyn, moitteettomasti toimivan rouhevan rokkauksen Rosalie.
Selkeistä ansioistaan huolimatta Fightingia ei milloinkaan ole kohotettu Lizzyn tuotannossa aivan kärkikahinoihin. Keskeisimmät klassikkoalbumit Jailbreakista alkaen olivat toki vasta odottamassa itseään, mutta nimenomaan tasavahvana kokonaisuutena Fighting nousee yhtyeen diskografiassa esiin mainettaan parempana albumina.
Phil Lynott 20.8.1949- 4.1.1986.