Niin kaukana, että meinaa kadota
Niaqornatin kylä tekee monella tavalla vaikutuksen Sarah Gavronin dokumentissa The Village at the end of the World (2012). Elokuva seuraa arkea pienessä ilmastonmuutoksen ja globalisaation ravistelemassa Niaqornatin kylässä (59 asukasta alussa ja lopussa muutama vähemmän)pohjoisessa Grönlannissa.
Ensinnäkin nykypäivän helppouksiin ja mukavuuksiin tottuneena on hämmentävä nähdä joidenkin elävän noin kaukana asioista ja palveluista, joita pitää itse selviönä. Toisekseen kyläläisten tapa ottaa oma elämänsä ja tuotantovälineensä haltuun helpottaakseen globalisaation puristusta on inspiroiva. Kolmanneksi maisemat leffassa ovat upeita.
Kyseessä on periferia sanan varsinaisessa merkityksessä, ja leffaa onkin vaikea katsoa peilaamatta sitä Itä-Suomeen. Vanhat elinkeinot, kuten kalastus siellä ja metsä täällä eivät ole enää aikoihin tuoneet toimeentuloa. Keinot sopeutua muutokseen (kalanjalostustehdas siellä ja esimerkiksi Perlos täällä) ovat nousseet ja kuolleet.
Tarvitaan siis yhä uusia tapoja sopeutua. Leffassa kyläläiset perustavat osuuskunnan pyörittämään kalatehdasta ja siitä tulee menestys, joka lähtee laajenemaan kylän ulkopuolellekin. Samalla lisätienestiä pyritään repimään matkailusta esittämällä autenttisia alkuperäisasukkaita turisteille ja myymällä rihkamaa. Matkailubisneksen tragikoomisuus läpsäisee kasvoille.
Kylä on perinteisesti metsästys- ja kalastusyhteisö ja vanhoja tapoja uhkaavat sekä talouden vaatimukset että ilmastonmuutos. Jäiden väheneminen vaikeuttaa liikkumista ja samalla toimeentulon raapimista muutenkin karusta luonnosta. Etenkin nuorilla on kova paine lähteä etsimään onnea ja kumppania suuresta maailmasta.
Taidolla tehdyn ja vähäeleisesti, kuin huomaamatta koskettavan dokumentin yleistunnelma on positiivisuudesta ja kauneudesta huolimatta hiukan surumielinen. Vaikka osuuskunta saakin kalatehtaan pyörimään ja laajenee useampaan kylään, ei ilmastonmuutos silti mihinkään ole kadonnut.
Globaali talouskriisikään ei näytä parempaan päin kulkevan. Ja Lars, yksi kylän harvoista teineistä lähtee, eikä hänen paluustaan ole tietoa.
Kyläläisistä tuntunee samalta kuin joskus täällä Itä-Suomessa, mutta enemmän. Laina-ajalla mennään, eikä ole tietoa siitä milloin laina peritään.
The Village at the end of the World Doc Loungessa Kerubin salissa 23. toukokuuta.