Eräs kaikkien aikojen albumidebyyteistä
Doors on kiistatta eräs 60-luvun lopun keskeisimmistä rockyhtyeistä ja debyyttinsä eräs merkittävimmistä esikoislevyistä kautta aikojen. Albumin teokset ovat jazzahtava, singleversiossaan editoitu Light My Fire sekä 11-minuuttinen, oidipaalinen The End, jonka liveversioissa hyödynnettiin voimakkaasti improvisaatiota niin musiikillisesti kuin tekstuaalisesti.
Avausraita Break on Through on eräs vuoden 1967 psykedeelisen rockin keskeisimmistä julistuksista ja Soul Kitchen, End of the Night sekä Ray Manzarekin kosketinsoitintyöskentelyä upeasti hyödyntävä Crystal Ship nyanssikkaita pieniä mestariteoksia. Brecht/Weillin Alabama Songista ja Willie Dixonin bluesklassikosta Backdoor Man muodostui niistäkin kuin Doorsin omaa tuotantoa. 20:th Century Fox, I Looked at You sekä 90-luvun alussa Ramonesin versioimaksi Mondo Bizarro -pitkäsoitolle päätynyt Take It as It Comes tarjoavat rokkaavampaa musiikillista lähestymistapaa yhtyeeltä, joka ei vierastanut ottaa vaikutteita jazzista ja flamencosta.
Doorsin esikoista myytiin toki myös singlehittinsä ansiosta, mutta kyseessä on eräs pelkästään tasokkaita albumeita julkaisseen yhtyeen laadukkaimmista pitkäsoitoista. Doors saattaa henkilöityä Jim Morrisoniin, mutta puhtaan musiikillisesti Robbie Krieger oli yhtyeen keskeisin hahmo ja Kriegerin, Manzarekin sekä John Densmoren yhteissoitto liki pitäen vertaansa vailla.
Seuraavalla pitkäsoitollaan, niin ikään vuoden 1967 puolella ilmestyneellä Strange Daysillä Doors ylsi mielikuvituksellisimpaan levykokonaisuuteensa.
Nimiraidan, People Are Strangen, Moonlight Driven sekä Love Me Two Timesin kaltaisten timanttien ansiosta se saattaa olla vielä hitusen esikoista parempi. Ja tietenkään ei pidä unohtaman kyseisen albumin pitkää ja vakuuttavaa päätösraitaa When the Music’s Over.
Doorsin esikoisalbumi on saatavilla uusintapainosvinyylinä.