Helsingin yliopiston terrorismin tutkija Leena Malkki on henkilö, jota ei juuri koskaan kuulla puhumassa mistään miellyttävästä. Historioitsija ja politiikan tutkija on erikoistunut terrorismiin ja poliittiseen väkivaltaan. Malkki vastasi Uljaalle viiteen kysymykseen terrorismista.
Mitä terrorismi on? Mihin ajattelu perustuu yleisesti ottaen, mikä sitä ruokkii, kuinka se muuttuu?
”Oikeudellinen tapa määritellä terrorismi on teon tarkoituksen kautta. Sillä halutaan lietsoa pelkoa ja pakottaa kansalainen, maa tai järjestö johonkin. Kun esimerkiksi Turun puukotustapausta alettiin tutkia, niin teon tarkoitusta mietittiin siinä valossa, onko se terroristinen. Julkisessa keskustelussa terrorismista puhutaan hyvin tuomitsevasti, ikään kuin aiheessa ei koskaan olisi mitään lieventäviä asianhaaroja. Terrorismia on sanana hyvin hankala käyttää puhtaasti kuvailevana, se on niin voimakkaasti latautunut poliittisesti.
Historiallisesti terrorismi liitettiin aiemmin valtion käyttämään väkivaltaan. Akateeminen tapa on miettiä terrorismia, jossa väkivaltainen teko tai sillä uhkaaminen on viestinnän keino, jolla pyritään vaikuttamaan laajempaan joukkoon ihmisiä, herättämään reaktio yhteiskunnassa. Nyt nähdään radikaalin islamismin motivoivaa liikehdintää, kun 1960-luvulla Euroopassa oli vasemmistolaista terrorismia.
Paras lähtökohta terrorismin syyn ymmärtämiseen on nähdä, että se on tulos useiden eri ihmisten välistä vuorovaikutusta, jonka ytimessä on epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Yhtä ainoaa selittävää tekijää ei ole. Terrorismiin lähtevät ihmiset eivät ole erityisen köyhiä tai syrjäytyneitä, eikä terrorismia esiinny eniten maissa joissa on paljon köyhiä ja syrjäytyneitä. Kyseessä on pitkä prosessi, joka lopulta johtaa siihen, että väkivaltaista toimintaa pitää jollain tavalla oikeutettuna.”
Jos vastassa on ihminen tai järjestö, joka ei välitä omasta hengestään, vihollisensa hengestä eikä edes oman perheensä hengestä, kuinka tällainen vastustaja on päihitettävissä? On varmaan selvää, mitä länsimaiden ihmisillä on hävittävää tässä yhtälössä, mutta mitä esimerkiksi al-Qaidalla, Talibanilla ja Isisillä on hävittävää?
”Itsemurhaiskujen tekijät ovat yksi ryhmä, kaikki eivät ole valmiita riistämään omaa henkeään. Näillä ryhmillä on menetettävää maiden, uskottavuuden ja kannatuksen kautta. Ne tavoittelevat tietynlaista vetovoimaa ja puhuttelevuutta niiden ihmisten keskuudesta, joihin he haluavat vedota.”
Eräässä julkaisussa sanottiin, että terrorismia vastaan ei voi taistella, koska ”ajatusta ei voi pommittaa”. Jos ajatusta vastaan ei voi taistella ja jos se ei ota vastaan kritiikkiä ja muutu, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Voiko yhteiskunta koskaan muuttua niin, että terrorismia ei esiintyisi?
”Terrorismissa ei ole kyseessä ensi sijassa tuhoamisesta. Siinä halutaan vaikuttaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja politiikkaan. Voisi tosiaan jopa sanoa, että se yksi on viestinnän muoto. Usko omien toimien kannattavuuden laskuun voi ajan kuluessa hiivuttaa islamistista terrorismia. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin levottomuudet on saatu kuntoon poliittisilla ratkaisuilla. Jos radikaali islamismi ei menetä otettaan jossain vaiheessa, se olisi ensimmäinen kerta kun niin käy tällaisen aatteen tapauksessa. Toki on merkitystä viranomaisten vastatoimilla ja ennaltaehkäisyllä, kuten sillä että epäiltyjä vangitaan ja iskuja ehkäistään.
Laajemmassa mielessä kukaan ei toki osaa kertoa, kuinka ajan henki käännetään. Ei tiedetä mitään karkeaa reseptiä sille, kuinka nuoret olisivat kiinnostumatta juuri ääriajattelusta, ja kuinka heidän juurettomuuden tunteensa voisi olla johtamatta radikalisoitumiseen. Kun isku tapahtuu, on tärkeää olla leimaamatta epäillyn tekijän koko viiteryhmää. Viranomaiset voivat ylireagoida esimerkiksi lausunnoissaan ja kiristää turvajärjestelyjä tarpeettomasti, joka voi ylläpitää osaltaan vastakkainasettelua. Se ei ainakaan lisää tiettyjen ryhmien luottamusta viranomaisiin.”
Mitä terrorismista tiedetään tutkimuksen avulla? Mikä aate on vaarallinen?
”Tyypillisimmin terrorismia tehdään maahallintaan liittyvissä asioissa. Valtaosa iskuista on keskittynyt tiettyihin maihin, kuten Irakiin ja Afganistaniin. Nationalistiseparatisteilla on ollut iskuja Euroopassa, mutta ne ovat olleet melko vaatimattomia. Jos katsotaan kuolonuhrien määrää, niin radikaali islamismi on Euroopassa suurin uhka.
Terrorismi on toimintatapa, ei aate eikä mikään aate itsessään ole vaarallinen. Toimintamuotojen valintaan vaikuttaa ideologisten näkemysten lisäksi aina vähintään laskelmointi siitä, miten käytettävissä olevilla resursseilla voidaan päästä tavoitteisiin.”
Sanoit Kauneus & Terveys -lehdessä, että terroristkin ovat ihmisiä, ja Kodin kuvalehdessä: ’Väkivaltainen toiminta tarjoaa toimintaa, seikkailua, statusta ja kunnioitusta sekä porukan, johon tuntee kuuluvansa. Terroristeissa on myös yleisiä ajelehtijoita, jotka muutenkin menevät ongelmasta toiseen. He löytävät porukan, joka keksii käyttöä heidän kadulla hankkimilleen taidoille. Väkivaltainen toiminta tarjoaa toimintaa, seikkailua, statusta ja kunnioitusta sekä porukan, johon tuntee kuuluvansa.’ Mitä tarkoitat tällä?
”Meillä on taipumus eksotisoida terroristitoimintaa sillä tavalla, että se on jotain jota tehdäkseen ihmisen täytyy olla jollain tavalla mielisairas, kaltoin kohdeltu tai radikaalin aatteen ajama. Ihmisiä houkuttelee toimintaan mukaan muutkin asiat kuin aate tai ideologia.
Alttiutta lähteä mukaan ennustaa ajatusten sijaan paremmin se, keitä ihmiset tuntevat ja keihin he luottavat. Kiinnostuminen on voinut lähteä siitä, että on kaveriporukalla perehdytty johonkin aiheeseen ja koetaan se itselle mielekkäänä. Pitää myös muistaa, että kaikille ei ole luontevaa lähteä esimerkiksi Syyriaan taistelemaan, harva pitää itseään sotilaana. Joten sen sijaan voidaan esimerkiksi osallistua jonkin radikaalimoskeijan toimintaa ilman sellaista väkivallan uhkaa, johon taistellessa joutuisi. Joitakin motivoi enemmän suora toiminta eikä niinkään puhuminen ja sen tyylinen vaikuttaminen.
Sanoin kommenttini osin siitä syystä, että usein ajatus menee näin: jos se on tuomittavaa, se ei voi olla inhimillistä. Ja terroristitkin ovat ihmisiä. Näkökulmani tutkijana on se, että terrorismi on ilmiö muiden joukossa, jota voidaan tutkimalla käsittää ja ymmärtää, kuitenkaan sitä hyväksymättä. Tuomitseminen ei tuo mitään lisää aiheen käsittelyyn.”