Tales of Monkey Islandin lipuessa neljänteen osaansa alkaa sarja olla asettunut uomaansa. Päähahmot on jo esitelty, episodien rakenne seuraa Telltale Gamesille tuttua kolmen tehtävän kaavaa ja sarjan alun ongelmat kontrollien kanssa on korjattu. Viimeistä episodia lähestyttäessä keskittyisi mielellään pelaamiseen, mutta ikävästi Apinasaaren seikkailut alkavat jo kovasti kyllästyttää, kun läpi on jo kahlattu Launch of the Screaming Narwhal, Siege of Spinner Cove ja Lair of Leviathan. Ongelmana ovat turhan vaikeat puzzlet, jotka ovat minua häirinneet sarjan alusta asti.
Puzzlejen tärkein tekijä seikkailupeleissä minulle on, että ne rajoittavat pelaajan kulkemista pelimaailmassa, ohjaillen häntä hienovaraisesti oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Vaikkapa niin että metroon päästääkseen pelaaja tarvitsee rahaa, jota taas saa paikasta jonne pelaajan tahdotaan seuraavaksi menevän. Puzzlet myös tahdittavat tarinankerrontaa tuoden peliin lisämaustetta. Itse kuitenkin odotan seikkailupeliltä ennen kaikkea onnistunutta juonta, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja onnistunutta tarinankerrontaa.
Kovin pitkän nimen saanut episodi tarjoaa näitä, mutta ne puzzlet ja arvoitukset nostetaan minun makuuni liian isoon rooliin. Kokeneet seikkailupeliveteraanit ovat varmasti mielissään vaikeista aivopähkinöistä, mutta omat aivoparkani eivät ole samalla aallonpituudella heidän kanssaan. Jos eteeni heitetään halvaantunut kissa minulle ei ensimmäisenä tule mieleen syöttää sille magneettisia rautahiutaleita ja heittää sitä elektromagneettisella apinalla, yhden episodin kieroutuneen puzzlen mainitakseni.
Seikkailupelejä vähemmän pelaavalle liian kovan vaikeustason takia monet puzzlet estävät eläytymästä pelimaailmaan. Yksi arvoitus täytyy ratkaista kahden henkilön miekkaillessa, mikä tarkoittaa hitaammalle seikkailijalle saman taisteluanimaation katsomista moneen kertaan. Tämä aiheuttaa sen, että toiminnantäyteinen kohtaus asettuu melkein koomiseen valoon: Otanko tuon sokerisäkin tuosta lattialta sillä aikaa kun nuo kaksi miekkailevat vieressä? Tuskin ne toisiaan ehtivät seivästää sillä aikaa. Tähän asti miekkailupätkiä on usutettu jokaiseen episodiin, mutta ne eivät vieläkään tunnu oikealta paikalta pistää pelaaja pohdiskelemaan.
Vakavin ongelma Tales of Monkey Islandissa ja erityisesti tässä episodissa on että arvoituksien ratkaisuun kuluu liian paljon aikaa ja tarinankerronta kärsii. Vaikka dialogi on hyvin kirjoitettua, ääninäyttelijät osaavat hommansa ja juonikin alkaa dramatisoitua loppua kohden, Telltale sahaa omaan nilkkaansa lähinnä pelityypin konkareille suunnatuilla aivopähkinöillään. Mikä on sääli, sillä Tales of Monkey Island olisi muuten hyvä tapa tutustuttaa uusia pelaajia vanhaan klassikkosarjaan.
Kuvia pelistä:
