Uusia katsojia ei saada jos teatteri ei muutu. Joensuun kaupunginteatterista irtisanottu Vihtori Rämä painottaa, että teatteri ei ole minkään ryhmän erityisoikeus. – Meri Parkkinen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

Teatteri on paikka, johon mennään viihtymään, liikuttumaan, saaman uusia ajatuksia maailmasta, hämmästymään ja paljon muuta. Jokaisella on oma makunsa sen suhteen mikä on parasta. Teatterin pitäisi olla kaikkien saavutettavissa ja sitä tulisi tehdä kaikille. Näin sanoo ainakin Joensuun kaupunginteatterin entinen johtaja Vihtori Rämä.
”Teatterilaki velvoittaa laitosteatterit tekemään nimenomaan taidetta ja tekemään sitä niin, että se on kaikkien saatavilla. Teatteri ei ole tietyn ryhmän yksinoikeus vaan sen pitää pyrkiä toteuttamaan sitä ideologiaa, jonka mukaan on kaikkien tarpeet otettava huomioon. Ei demokratiassakaan oteta vain enemmistön mielipidettä huomioon vaan myös marginaalin edut pitää ottaa vakavasti”, Rämä sanoo.
Rämän aloittaessa teatterinjohtajana 2013 olivat kaupunginteatterin huolena jo pitkään samana pysyneet katsojaluvut.
”Suunnitelma oli saada katsojaluvut nousuun ja yksinkertainen analyysi oli se, ettei sillä vanhalla ohjelmisto- ja toimintamallilla siihen pystytä”, Rämä kertoo.
Rämä painottaa, ettei uudistamisessa kannata liikaa keskittyä ohjelmistoon. Muutoksen on läpäistävä koko organisaation tuotantorakenteet. Jos ihmiset eivät löydä teatteriin, on mentävä ihmisten luo.
”Teatterin olisi pitänyt lonkeroitua muuallekin ympäristöön ja näkyä laajemmin. Teatterin monimerkityksellisyys olisi valjennut myös päättäjille ja veronmaksajille. Halusin dialogiin ihmisten kanssa, mutta se työ jäi nyt kerta kaikkiaan ihan kesken. Sille ei haluttu antaa enää aikaa”, hän sanoo.

Rämän teesien mukaan teatteri ei ole staattinen vaan ajassa muuttuva ja ajan tarpeisiin vastaava taiteenlaji. Teatteri voi olla mitä vain teatterin ja katsojien välisestä dialogista syntyvää. Tämä suhde ei ole asiakassuhde, vaan yhteistyötä.
”Taiteen tehtäväksi voisi määritellä näyttää meille jotakin mitä emme ole ennen nähneet tai edes tienneet olevan olemassakaan. Silloin vakiintuneisiin käytänteisiin nojaaminen toisintaa sitä maailmaa, jota me jo koemme ja näemme. Lähtökohta ei ole se, että pitää uudistaa itsetarkoituksellisesti vaan jotta me pystymme tuomaan esille jotakin mitä me emme ole ennen nähneet, niin se vaatii teatterin muodon ja käytänteiden muuttumista”, Rämä sanoo.
Rämän mukaan ihmisillä on huono teatterinlukutaito ja se osaltaan kaventaa teattereiden ohjelmistoa. ”Kukaan ei vihaa elokuvateattereita vaikka tuskin kukaan pitää kaikista siellä esitettävistä elokuvista”, hän havainnollistaa. Jos taas teatteriesityksestä ei satu itse pitämään sitä ei monen mielestä pitäisi esittää ollenkaan.
”Tuntuu että, teatterin kuvitellaan olevan joku yksi ilmiö, joka koostuu tietyistä elementeistä: siellä on ne näyttelijät ja niillä on rooli ja sitten on näytelmä ja näytelmässä juoni. Se on vain yksi käsitys siitä mitä teatteri voisi olla. Sellainen lukukykyjen kirjo teatterin suhteen on paljon heikompi kuin vaikka musiikissa. Mutta se lukukyky on myös tekijöillä heikko”, Rämä pohtii.

Teatterin toteutuminen monipuolisena ja kaikkien saavutettavana vaatii Rämän mukaan teatterilta dialogia niin katsojien kuin rahoituksesta päättävien suuntaan. Rahoituksesta vastaavan organisaation päättäjät ajavat helposti ohjelmistoa oman mieltymyksensä mukaiseksi. Rämän mielestä valtion asettamia toiveita teatterin suhteen ei paikallispolitiikassa kunnioiteta.
”Me tiedetään mitä siitä tulee jos omassa kuplassaan komppaa muita samanmielisiä. Kyllä se aika hyvin sulkee kaikki muut ulkopuolelle. Ongelma on myös se, että miten me taiteilijat pystymme keskustelemaan teatteritaidekäsityksistä myös päättäjien ja katsojien kanssa.”, Rämä toteaa.
Teatteria tehdessä pitää Rämän mukaan tehdä töitä monipuolisuuden ja moniäänisyyden eteen. Rahoittajien pelko saa tekijät turvautumaan tuttuun ja turvalliseen, mikä samankaltaistaa ohjelmistoa.
”Minun irtisanominen liittyy myös siihen, että vanha valta, hegemonia, pyrkii lannistamaan alleen kaiken uuden. Me oltiin välivaiheessa, matkalla uudenlaisten toimintamuotojen löytämiseen ja nyt se hegemonia voitti”, Rämä huokaa.

Teatterinjohtajan irtisanomista perusteltiin luottamuksen puutteella

Pohjois-Karjalan teatteriyhdistys irtisanoi huhtikuun lopulla yksimielisesti teatterinjohtaja Vihtori Rämän. Kaupunginteatterin katsojalukujen laskusta ja väärin laaditusta talousarviosta johtunut huono taloudellinen tila sai Joensuun kaupungin hallituksen vaatimaan teatteriyhdistykseltä toimia tilanteen ratkaisemiseksi.
Vuoden 2013 alusta teatterinjohtajana toiminut Rämä kommentoi ehtineensä tehdä jo suunnitelmia tilanteen korjaamiseksi, mutta yllättävä irtisanominen jätti toimen kesken.
”Minun pois potkimiseni ei ole taloudellinen päätös millään tavalla. Olin tehnyt selvityksiä siitä, mitkä korjausliikkeet olisivat tarpeen. Tein työtä viiden vuoden näköalalla, josta toteutui vain puoli vuotta”, hän sanoo.
Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Hartikainen on kertonut irtisanomisen olevan seurausta luottamuksen puutteesta. Teatterin johtoon on asetettu väliaikainen työvaliokunta, jonka kokoonpanosta vain osa on julkistettu.
Syksyn ohjelmistoon ei ole tulossa suuria muutoksia. Ainoastaan Kolmas maailman sota – trilogian sekä Pilluralli – esitykset ovat peruttu. Lisäksi suunnitteilla ollut esitys yhteistyössä Jorma Uotisen kanssa jäänee toteuttamatta.