Korealaisen sensaatiomaisen kulttiohjaajan Chan-Wook Parkin vuonna 2016 ilmestynyt, vuoden parhaiden elokuvien listoja dominoinut The Handmaiden hivuttaa taas hyvän elokuvan rajaa kohti pilviä. Muun muassa elokuvastaan Oldboy (2003) monille tutuksi tullut ohjaaja on onnistunut kokoamaan taideteoksen, joka toimii runsaankirjavana esimerkkinä taiteellisista ja teknisistä oivalluksista tuleville elokuvaohjaajille. Park tulee vielä saamaan tyylinsä seuraajia.
Köyhä taskuvaras Sookee (Tae-Ri Kim) tempautuu mukaan juoneen, jonka tarkoituksena on kavaltaa nuoren perijättären omaisuus ja saattaa hänet mielisairaalaan. Sookeen mukaan houkutellut kreivi Fujiwara (Jung-Woo Ha) saattaa hänet perijätär Hidekon (Min-Hee Kim) kotiapulaiseksi. Lapsenomainen Hideko taas on setänsä Kouzukin (Jin-Woong Jo) kovassa hoivassa. Elokuva kokoaa neljän henkilön ympärille tiheän seitin, johon katsojakin jää huomaamattomasti kiinni, eikä seitti selviä ennen kuin lopputekstit saapuvat.
Kokopitkän elokuvan ensikertalainen Tae-Ri Kim ansaitsee ylitystä roolisuorituksestaan, ja pidempään näytellyt Min-Hee Kim on hyytävän vakuuttava omassa roolissaan. Myös tutummat kasvot Jung-Woo Ha ja Jin-Woong Jo tekevät työnsä varmasti ja huolellisesti. Etenkin Tae-Ri Kimistä tullaan kuulemaan vielä myöhemmin lisää.
The Handmaiden on elokuvataiteellisesti merkittävä teos. Siinä käytetään paljon symmetrisiä asetelmia ja tuplakuvia, ja kaikki kohtaukset on hiottu viimeiseen silaukseen niin, ettei katsojan tekisi mieli räpäyttää silmiään kertaakaan teoksen aikana. Kuvien kauneus on sommiteltu klassiseen sinfoniamusiikkiin ja kaikki ylimääräinen on jätetty pois. Parkin töitä voi hyvällä syyllä rinnastaa esimerkiksi Stanley Kubrickin elokuviin, joista etenkin Hohto (1980) tulee mieleen The Handmaidenia katsoessa.
Sen lisäksi että The Handmaidenin kuvat ovat osoitus elokuvataiteellisesta merkittävyydestä, myös sen juoni ja juonen monella tapaa ilmentyvä poikkeuksellisuus ja ennen näkemättömyys kuuluvat tästedes elokuvayleissivistykseen. Park on kuuluisa kieroista ja kohahduttavista juonikuvioista ja The Handmaiden toivottavasti houkuttelee yhä lisää katsojia myös ohjaajan aiemmille töille.
Tätä elokuvaa on tavattoman vaikea kritisoida. Jotkut elokuvantekijät vain onnistuvat hämmästyttämään kyvyillään niin, että kriitikkokin jää sanattomaksi ja tyytyy vain ihailemaan lopputulosta. Siksi elokuva kannattaakin katsoa useamman kerran, että sen taiteelliset ja tekniset yksityiskohdat tallentuvat muistiin.