ILOSAARIROCK – Kahdelta viidesosaltaan tuuraavista soittajista huolimatta Michael Monroen Ilosaarirockin keikka tarjosi odotuksenmukaista laatua. Siinä määrin tiukkaa soittoa, että treenejä voisi olettaa pidettäneen enemmän kuin yhdet, kuten Monroe välispiikissään mainitsi.
Kappalevalinnoiltaan keikka painottui ensisijaisesti vielä kirjoitushetkellä viimeisimmän Sensory Overdrive -pitkäsoiton kappaleisiin. Parhaimmistoa niistä edustivat tarttuvakertosäkeinen 78, koukukkaan energinen Trick of the Wrist, niin ikään killerikertosäkeellä kruunattu Modern Day Miracle sekä melodisempi pikkuhelmi All You Need.
Elokuun loppupuolella julkaistavan uuden pitkäsoiton nimiraita Horns and Halos ei ensikuuleman perusteella lukeutune uutukaisen parhaimmistoon. Demolition 23:n ohjelmistosta mukaan oli poimittu kaksi onnistunutta valintaa, jo alkusetissä kuultu Nothing’s Alright sekä Hanoi Rocksin ikiklassikoihin lukeutuvan Motorvatinin jälkeen soitettu tiukka Hammersmith Palais. Toinen Rocks-poiminta oli odotustenmukainen Malibu Beach Nightmare ja varsinaisen setin päätti Monroen soolotuotannon kenties kirkkain yksittäinen helmi, vuoden 1989 järjestyksessään toiselta sooloalbumilta Not Fakin It löytyvä Dead, Jail or Rock N’ Roll.
Encoreiden Johnny Thunders-coveria I Want to Be Loved väritettiin viitteillä Golden Earringin klassikosta Radar Love ja viimeisenä kuultiin yllätysvetona kohtuuhyvin versioitu Get On. Kaikkien aikojen lavaesiintyjiin lukeutuva Monroe esiintyi hieman tavanomaista maltillisemmin, mikä oli pelkästään myönteistä.
Muutamat Sensory Overdriven täytteenomaisemmat raidat, eli Got Blood? ja Bombs Away heikensivät keikkaa hieman, eikä kyseisen albumin parasta kappaletta Superpowered Superfly sisällytetty settiin lainkaan. Kokonaisuutena hyvää parempi, muttei kuitenkaan loistava keikka.