Näytelmässä Kun kyyhkyset katosivat Edgar Partsin roolin tekee Mikko Rantaniva ja hänen vaimoaan Juuditia esittää Anna Lipponen. Kuopion kaupunginteatterin Kun kyyhkyset katosivat alkaa näennäisen kepeissä tunnelmissa. Juhlitaan häitä, mutta alusta saakka on selvää, että avioliitto on tuomittu epäonnistumaan. Tunnelma vaihtuu nopeasti ja painostava siitä tulee viimeistään silloin, kun marssiäänien tahdissa salkoon hilataan hakaristiliput.
Sofi Oksasen samannimiseen menestysteokseen perustuva näytelmä on tarina Viron traagisesta lähihistoriasta, rakkaudettomasta avioliitosta ja opportunistisesta oman edun tavoittelusta. Ehkä hieman yllättäen, neljä vuotta ilmestymisensä jälkeen, se on nyt myös ajankohtaisempi kuin koskaan. Sodan ja vieraan vallan miehityksen alla vaihtoehdot ovat vähissä – on valittava, lähteäkö vai jäädä. Ja jos jää, on valmis tekemään mitä tahansa selvitäkseen. Kyyhkysiä voikin tarkastella myös nykyisen maahanmuuttokeskustelun, pakolaisuuden ja maailman epävakaisuuden kautta: ilmiselvästi ihmiskunta ei ole oppinut historiastaan.
Ensimmäisen puoliajan tapahtumat sijoittuvat sodanaikaiseen Viron saksalaismiehitykseen, väliajan jälkeen siirrytään 1960-luvun neuvostovallan aikaan. Tunnelma on painostava läpi koko näytelmän. Yleisö tyrskähtää nauruun vain, kun konjakkia juodaan niin, että humalaanhan siitä tulee. Eikä sekään oikeastaan ole huvittavaa.
Näytelmä etenee ripeästi. Kovin kauaa samassa hetkessä ei pysytä. Aluksi kohtausten nopea vaihtuminen häiritsee, mutta pian se osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Epävarmuus, jatkuva muutos ja valinnanvapauden menettäminen korostuvat. Ihmiset ovat vain vapaasti siirreltäviä pelinappuloita maailmanpolitiikan näyttämöllä.
Ennen kaikkea Kyyhkyset on tarina Edgar Partsista, miehestä, joka sujuvasti löytää paikkansa niin saksalaisten kuin neuvostomiehittäjien parista. Muut ovat statisteja hänen ympärilleen kietoutuvassa verkossa, josta Edgar itse pääsee läpi kuin liukas ankerias ikään. Takinkääntö on niin röyhkeää, että se menee läpi sen kummemmin kenenkään sitä kyseenalaistamatta.
Mikko Rantaniva on Edgar Partsin roolissa hyvin vakuuttava. Jo pelkästään hänen takiaan Kyyhkyset kannattaa käydä katsomassa. Pidin Rantanivasta paljon jo Juoppohullun päiväkirjassa, eikä hän petä nytkään. Rantanivan tulkitseman Edgar Partsin hikinen kiemurtelu ja keinottelu on hyvin nautinnollista katsottavaa.
”Minä vain korjaan virheitäni ja pieleen menneitä asioita”, hän sanoo.
Keinoista voi olla montaa mieltä.
Muut päähenkilöt, Partsin vaimo Juudit (Anna Lipponen) ja serkku Roland Simson (Karri Lämpsä) löytävät hekin omat keinonsa, mutta eivät selviydy Edgarin lailla. Juudit pyörittää mustan pörssin kauppaa ja löytää lohtunsa saksalaisupseerin sylistä. Roland ei taivu miehittäjän tahtoon, vaan piiloutuu metsään ja järjestää ihmisiä ulos maasta. Kermat, silavat ja koreat kengät häikäisevät Juuditin arvostelukyvyn, hän on vain rakkautta vailla. Roland havainnoi tarkasti ja väistää taidokkaasti, mutta Edgarille hänkään ei voi mitään.
Näytelmän sovitus on uskollinen Oksasen alkuperäisteokselle. Kirjana Kun kyyhkyset katosivat on kaikessa yksityiskohtaisuudessaan ja raskaudessaan antoisa, mutta myös tarkkuutta ja herpaantumatonta keskittymistä vaativa tarina. Itse luin kirjan kahdesti ennen kuin se täysin avautui. Näytelmä on hieman kirjaa kevyempi, mutta helpolla ei sekään katsojaa päästä. Henkilöitä on paljon, ja jos ei ole yhtään perehtynyt Viron historiaan tai lukenut Oksasen kirjaa, voi näytelmän seuraaminen olla ehkä hieman hankalaa.
Virolaisohjaaja Priit Pedajaksen yhtenä tavoitteena on ollut avata ikkunaa Viron lähihistoriaan, ja tässä hän onnistuu hyvin. Näytelmä tuo ravistelevasti esille maailman, jossa kaikki on ollut järjestettävissä ja totuus vaihdettavissa mieleiseksi. Vielä vaikuttavamman kokemuksesta tekee se, että näytelmän maailma on ollut totta. Toivoisi suomalaisten vihdoin ymmärtävän, että Viro on paljon muutakin kuin vain halvan viinan maa.
Kokonaisuutena Kyyhkyset on hyvin tyylikäs näytelmä. Aikakauden sävelmät luovat hyvin ajankuvaa ja tunnelmaa, puvustus on virheetöntä. Pelkistetty lavastus tukee näytelmän välillä lohdutontakin ajankuvaa. Kun lavasteet liukuvat kulisseista näyttämölle näyttelijät valmiiksi kyydissään, korostaa se entisestään vaikutelmaa maailmasta, jossa yksilöllä on hyvin vähän, jos ollenkaan, sananvaltaa tai valinnanvapautta.
Kuopion kaupunginteatteri: Kun kyyhkyset katosivat
Ohjaus ja sovitus: Priit Pedajas
Lavastus ja puvut: Liina Unt
Valosuunnittelu: Lassi Kröger
Äänisuunnittelu: Kati Koslonen
Rooleissa: Riina Björkbacka, Annukka Blomberg, Sari Harju, Pekka Kekäläinen, Antti Launonen, Anna Lipponen, Karri Lämpsä, Mikko Paananen, Ilkka Pentti ja Mikko Rantaniva
Kesto noin kolme tuntia väliaikoineen.