Tähtitiede pitää jalat maassa

Teksti: Niina Turunen

Tähtitiede lienee tieteistä vanhin ja se kiehtoo ihmisiä laajasti humanisteista, luonnontieteilijöihin ja duunareihin. Laboratoriomestari, tähtiharrastaja Tommi Itkonen toteaa, että tähtitieteen kenttä on niin laaja, että sieltä löytyy useimmille jotain. Tähtitieteen peruskurssilla istuu opiskelijoita monilta aloilta.
”Tietysti auttaa, jos on ymmärrystä fysiikasta ja kemiasta, mutta tähtitieteeseen kuuluu asioita, jotka ovat tajuttavissa lyhyelläkin oppimäärällä. Toisaalta varsinkin kosmologiassa tullaan hyvin äkkiä ymmärryksen rajalle. Äärettömyydestä meillä ei ole arkikokemusta. Matematiikan avulla asiasta voi puhua, mutta oikeasti ei pysty käsittämään. Perusharrastukseen ei tarvitse olla tähtitieteen tohtori”, Itkonen vakuuttaa.
Tähtiharrastuksen aloittaminen ei välttämättä vaadi satsauksia välineisiin.
”Tähtitaivasta voi ihmetellä ihan paljain silmin. Jos on viettänyt paljon aikaa kaupungissa ja tupsahtaa selkeällä säällä oikeasti pimeään paikkaan, moni yllättyy siitä, miten paljon tähtiä näkyykään.
Jos kuitenkin päätyy hankkimaan välineistöä, kannatta kuunnella tähtien tuntijan vinkkiä.
”Aloittajien ongelma on, että ostetaan kaukoputki, mutta huomataan, ettei sieltä oikeastaan löydykään mitään. Kaukoputkella ei ole helppo osua vahingossa oikeaan kohteeseen. Jonkinlainen kartta pitäisi olla, ja pikkaisen pitäisi osata löytää tähtikuvioita taivaalta, niin sitten sieltä alkaa löytyä jotain välineillä. Seuraava vaihe olisi ostaa kiikarit, joita saa kirpparilta parilla kympillä. Niillä alkaa löytyä galakseja ja kirkkaampia komeettoja. En lähtisi heti kaukoputkilinjalle”, Itkonen suosittelee.

Suomessa harrastusta hankaloittaa se, että maamme on pilvinen.
”Meillä on pitkä kesä ja pilvinen keskitalvi. Kuu pilaa taivasta pitkiä aikoja ja joskus jopa revontulet saattavat pilaavat kuvaushommia. Suomi ei ole havaintojen kannalta paras paikka. Lisäksi talvella on kylmä. Maantieteellisesti sopiva paikka olisi päiväntasaajan seudulla, jossa yö on aina yhtä pitkä. Toisaalta meillä on talvella todella pitkä yö.”
Väkimäärään nähden tähtiharrastajia on maassamme tiheään.
”Suomessa on aika aktiivinen ja iso kenttä väkimäärään nähden, varmaankin maailman kärkeä suhteellisesti. Tämä siitäkin huolimatta, että olosuhteet eivät täällä ole parhaat mahdolliset. Suomalaisia ammattilaisia on myös aika paljon. Kattojärjestö Ursan havaintosivuilta harrastajien määrän näkee, sillä havaintoja tulee säännöllisesti”, Itkonen kertoo.
Suomen vaihtelevasta säätilasta huolimatta lajia voi harrastaa ympäri vuoden.
”Jos tarvitsee pimeää ja selkää taivasta, syksy ja kevät ovat oikeat hetket. Elokuun lopussa taivas on riittävän pimeä kuvaamiseen. Joitain asioita, kuten planeettoja ja kuuta voi kuvata vaalealta taivaalta. Vuodet eivät ole keskenään samanlaisia, mutta syys-lokakuussa on yksi havaintoikkuna. Toinen on keväällä maalis-huhtikuussa. Toukokuun alussa ovat viimeiset oikeasti pimeät yöt. Jos vaihtaa kohdetta, harrastaa voi läpi vuoden. Kuvatessani tarvitsen pimeitä öitä, mikä ei kesällä onnistu, mutta silloin voi vaikka rakentaa kaukoputkea tai tehdä aurinkohavaintoja.”
Rakentelu on vienyt Itkosen mennessään.
”Rakentelen laitteita – kaukoputkia ja niihin elektroniikkaa, ja olen hionut pari kaukoputkipeiliä. Onhan ne hienoja hetkiä harrastuksen alkuvaiheessa, kun hioo optisen instrumentin, jonka optiikan pitäisi olla lähestulkoon täydellinen. Se on sykähdyttävä hetki, kun katselee Saturnuksen renkaita itse tehdyn kaukoputken läpi.

Parasta harrastuksessa on Itkosen mielestä todellisuuden tunne.
”Jotkut puhuvat kuinka tuntee itsensä pieneksi taivaalle katsellessa, ja kun todella ymmärtää mitä katselee. Minä taas tunnen katsovani todellista universumia. Normaalissa elämässä tuijotellaan omaa arkea, mutta taivaalle katsoessa ymmärtää millaista kokonaisuutta on osa. Se pitää jalat maassa.”
Ursa on Suomen tähtitieteen kattojärjestö, jonka piirissä toimivat joensuulainen Seulaset ja kuopiolainen Saturnus. Joensuun kampuksella järjestetään tähtitieteen peruskurssi.

Kainalo | Oletko käärmeenkantaja?

Astronomia laittoi astrologiaa uusiksi

Yhdysvaltalainen tähtitieteen professori Parke Kunkle on todennut, etteivät horoskooppimerkkien nykyiset aikarajat pidä paikkaansa. Maapallon akselisuunnan muutoksen takia Aurinko kulkee eläinradan tähdistöjen editse hieman eri reittiä kuin 3000 vuotta sitten. Tieto asiasta ei ole uusi, vaan kyse on tuhansien vuosien aikana tapahtuneesta muutoksesta, jota ei ole astrologien taulukoissa huomioitu. Uuden luokituksen mukaan aikavälillä 29.11. – 17.12. syntyneet ovat jousimiehen sijaan käärmeenkantajia. Länsimainen horoskooppitulkinta ei kuitenkaan ota käärmeenkantajaa huomioon.