Suomiprogen edustajan tyylikäs esikoinen
Kangasalla vuonna 1972 perustettu Tabula Rasa aloitti Hendrix ja Cream-tyylisesti triona, jonka muodostivat sittemmin lukuisissa merkittävissä kotimaisissa yhtyeissä, joista mainittakoon Catwalk, Q Stone sekä SF Blues vaikuttanut kitaristi Heikki Silvennoinen, basisti Tapio Suominen ja rumpali Asko Pakkanen. Kun mukaan tulivat huilisti Jarmo Sormunen sekä aikaisemmin Finnforestissa vaikuttanut solisti Jukka Leppilampi, alkoi yhtyeen musisointi siirtyä luontevasti kohti progressiivisempaa ilmaisua.
Vuonna 1975 yhtye äänitti Tukholman Marcus Musicissa debyyttinsä, jolla rankemmat kitaravetoiset biisit sekä tyylikkään melodiset, balladinomaisemmat kappaleet täydensivät tyylitajuisesti toisiaan. Edellisiä edustavat erityisesti rivakka avausraita Lähtö, kakkospuolen avaava, todella tehokkaan riffin hallitsema Tyhjä on taulu sekä ehkäpä albumin paras raita, riffittelyn ja sooloilun ilotulitusta tarjoava, ykköspuolen päättävä Tuho. Silvennoinen tekee kitaroineen komeaa jälkeä ja Sormusen huilu lisää keitokseen vaikutteita Jethro Tulllista ja Leppilammen falsettilaulu Uriah Heepistä.
A-puolen kaunokkeja edustavat Miksette vastaa vanhat puut sekä kitaroinnin ja falsettilaulun upea yhdistelmä Gryf. Vuorellaistuja lukeutuu seesteisempään antiin, mutta sisältää jälleen Silvennoisen inspiroituneen soolon ja säästää loppuunsa tehokkaasti toistoa hyödyntävää kitaralatausta. Nyt maalaan elämää on Tabula Rasan esikoisen instrumentaali ja todellinen balladihelmi Prinssi on säästetty viimeiseksi.
Tabula Rasa teki runsasta yhteistyötä Mikko Alatalon, joka vastasi lähes kaikista yhtyeen teksteistä, kanssa. Debyytillä Vuorellaistujan sanoituksesta vastasi kuitenkin naantalilainen runoilija Tapio Keskitalo. Tabula Rasan kakkosalbumi, debyytistä seuraavana vuonna ilmestynyt Ekkedien tanssi edustaa progressiivista poppia. Sen kappaleista nostettakoon esiin Uskollisen, Omatunnon rukouksen sekä Säästä mun pää-raidan kaltaiset ässät.
Yhtyeen kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia, sillä Sormunen ei ollut enää mukana, rumpaliksi vaihtui Juice Leskisen kanssa tekemästään yhteistyöstä ensisijaisesti tuttu Juke Aronen ja kosketinsoittajaksi tuli Jarno Sinisalo. Vuonna 1977 Tabula Rasa ehti julkaista vielä klassikkotasoisen singlen Rakastatko vielä kun on ilta/Yksin, jonka jo ilmestyessään hitiksi muodostunut paraatipuoli on Leskisen sanoittama. Solistina kyseisellä pikkulevyllä oli myöhemmin Salmela Komitea -yhtyeessä vaikuttanut Jukka Salmela.
Svart Records julkaisee Tabula Rasan debyytin uusintapainosvinyylinä.