Synkkä, hieno ajankuva

Kouvolalaisen Lasten hautausmaan pian ilmestyvä toinen levy jatkaa bändin nimeä kantavan esikoisen viitoittamalla tiellä. Tyylinä on edelleen melankolinen, runollinen ja laadukas iskelmällinen rock.
Auton takapenkillä vietettiin aikaa jo esikoislevyllä ja nytkin siellä juodaan kaljaa. Lisäksi tupakoidaan salaa (tietenkin hautausmaalla), rakastutaan ja kuolema ja sota ovat koko ajan läsnä. Nuoruuden katkeransuloisesta ja rappioromanttisesta asusta löytää varmasti hyvin moni iltaöisten kaupunkien katuja teinivuosinaan kuluttanut ja toriparkeissa seisoskellut nuori aikuinen samaistumispintaa.

Lyriikoissa hypätään kuitenkin keskisuuren kaupungin arjesta myös maagisen realismin puolelle ja avataan ikkuna vielä oudompiin tunnelmiin: maalaillaan unenomaista kuulokuvaa kansakunnan kollektiivisesta muistista, jossa sota on koko ajan läsnä. Tässä hetkessä se on kenties vielä vähän enemmän läsnä kuin vielä joitakin vuosia sitten.
Levyn maalaama ajankuva on tarkkanäköinen ja kiehtova. Kappaleiden kertoja tuntuu operoivan jossain toivon ja toivottomuuden dikotomian tuolla puolen. Vallankumousta ei ainakaan aukikirjoitetusti haudota.
Bändin tyyliin ei kuulu mitenkään brassailla virtuositeetilla, mutta taitoa ja musiikillista älyä löytyy siinä määrin, että periaatteessa yksinkertaiset, paikoin hyvinkin iskelmälliset biisit pysyvät kiinnostavina.

Merkittävästä uudistumisesta tai muutoksesta ei Lasten hautausmaan kakkoslevyn kohdalla voi puhua, mutta vielä hiukan laadukkaampaan suuntaan bändi on tuotantoaan esikoisestaan vienyt.

Lasten Hautausmaan II julkaistaan 20. toukokuuta. Bändi keikkailee Henry’s Pubissa Kuopiossa 29. huhtikuuta ja La Barressa Joensuussa 7. toukokuuta.