Suuri myytti tietää seuraavan pääsihteerin

Tie Itä-Suomesta Keski-Suomeen on pitkä, kapea ja kuoppainen, mutta lähes neljätuntisen ajomatkan jälkeen sitkeys palkitaan. Joensuussa kerrotaan nimittäin tarinoita entisestä ylioppilaskunta-aktiivista, ja tavatakseen tuon myyttisen hahmon täytyy mennä käymään Kyyjärvellä. Matti Muukkonen paljastaa, kenestä tulee ISYY:n pääsihteeri.

Katse kiertää Kyyjärven kunnanjohtajan työhuonetta ja osuu seinällä roikkuvaan kuvaan, josta Mannerheim katsoo tiukasti takaisin. Matti Muukkonen on laskenut tasavallan presidentti Tarja Halosen alas ja nostanut valkoisen kenraalin tilalle.
”Koin, ettei entisen työkaverin vaimon kuvan pitäminen seinällä ole kovin hyvätapaista”, Muukkonen naurahtaa.
Perustelusta huolimatta tulee väkisinkin mieleen muitakin syitä, joita Muukkonen ei käy vahvistamaan. Tuskinpa kokoomuslainen kovin mielellään työskentelisi kaksiulotteisenkaan demaritaustaisen naisen valvovien silmien alla.
Muukkonen valittiin viime syksynä Kyyjärven kunnanjohtajaksi, ja hän oli hetken aikaa Suomen nuorin kunnanjohtaja.
”Saatan olla kaikkien aikojen nuorin kokoomuslainen kunnanjohtaja, sillä itseäni nuoremmat taittavat kaikki olla kepulaisia”, 26-vuotiaana eläkevirkaan valittu Muukkonen arvioi.
Ennakkoluuloja on ollut voitettavana.
”Aluksi oli haastavaa olla kokoomuslaisena kepulaisessa kunnassa, mutta nyt olemme jo samalla puolella.”
Kunnanjohtajana hän on hankkinut Kyyjärvelle ja asioilleen runsaanlaisesti valtakunnallista julkisuutta. Muukkonen puuhaa kuntaan omaa sheriffiä ja haastattelee jokaisen kyyjärveläisen pitkäaikaistyöttömän henkilökohtaisesti. Helsingin Sanomat kirjoitti Sunnuntai-sivuillaan Muukkosen olevan yksi kokoomuksen vahvoista taustavaikuttajista.
Joensuussa Muukkonen muistetaan vuoden 2004 hallituksen puheenjohtajana, jonka kausi loppui lyhyeen. Vapun jälkeen Muukkosen hallitus kaatui.
”Toisaalta olin kaikkien aikojen nuorin hallituksen puheenjohtaja enkä varmasti kaikkea osannut. Tuli tehtyä virheitäkin, mutta taustalla oli myös poliittinen jännite.”
Ristiriitoja riitti niin luottamushenkilöiden kuin ylioppilaskunnan työntekijöidenkin kanssa.
”Kun tuli ensimmäinen paikka, missä minut saatettiin heivata pois niin heti tuli puukko selkään. Minua alkoi itseänikin kyllästyttää. Ylioppilaslehtikin alkoi tehdä aivan kiusaa ja kirjoittaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä juttuja. Se oli henkisesti tosi raskasta.”
Kipeät ajat eivät ole kietoutuneet katkeruuden palloksi Muukkosen sisuksiin.
”Minun elämäni ja poliittisen urani kannalta on ollut aivan loistavaa, etteivät asiat menneet aikanaan yo-kunnassa ihan putkeen. On ehdottomasti yksi parhaita tapahtumia, mitä on koskaan tapahtunut, etten jatkanut koko vuotta ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Ne ovat sellaisia asioita, joiden arvon tajuaa myöhemmin.”

Vaikka Muukkonen on ollut sivussa opiskelija- ja nuorisopolitiikasta jo viiden vuoden ajan, yhä hänellä on kuuntelemisen arvoisia kantoja.
Ylioppilaskunnassa ylin valta on edustajistolla, mutta käytännön politiikassa päätökset tehdään toisinaan kassakaapeissa. Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen tietää Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan historiasta kolme kassakaappisopimusta.
”Ensimmäinen on 80-luvun alusta ja toissa syksynä tehtiin allekirjoitettu sopimus, josta keskusta lopulta lipesi.”
Yksi sopimuksista koski Muukkosta omakohtaisesti. Ennen syksyn 2003 edustajistovaaleja kokoomus ja keskusta sopivat hallitusyhteistyöstä, ja Muukkosesta tuli seuraavana vuonna hallituksen puheenjohtaja.
”Olin itse tilaisuudessa, jossa sopimus allekirjoitettiin. Käytännössä sovittiin porvarihallituksesta. Asiakirja on varmaankin olemassa vieläkin”, Muukkonen muistelee.
Jos vanhan opiskelijapoliitikon puheita on uskominen, kulisseissa tehtyjen sopimusten aika ei ole mennyttä Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan mukana. Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskuntaan haetaan parhaillaan pääsihteeriä, ja haku jatkuu aina lokakuulle saakka. Puheen kääntyessä menneisyydestä nykyhetkeen, Muukkonen naurahtaa.
”Sehän on jo sovittu, että Janne Mertasesta tulee ISYY:n pääsihteeri. Näin minä olen kuullut, mitä nyt ne puheet tänne asti ylioppilaskunnasta kantavat”, hän toteaa.
KYY:n pääsihteeri Janne Mertanen on kokoomuslainen. Muukkosen mielestä pääsihteerin kuuluu olla taustayhteisöstä, jolla on laajin kannatus ja enemmistö ylioppilaskunnan edustajistossakin. Hän arvioi, että pääsihteerillä on myös poliittista valtaa, minkä on oltava linjassa edustajiston kanssa. On luonnollista, että ISYY:n pääsihteeri tulee ryhmästä, joka on suurin.
Kaksi vuotta sitten Muukkonen tutki lisensiaatin työssään ylioppilaskuntien oikeudellista asemaa ja käsitteli siinä ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden suhdetta perusoikeutena turvattuun mielipiteenvapauteen. Työn alla oleva väitöskirjakin käsittelee yhdistymisoikeutta.
Nykyisin jokaisen on kuuluttava ylioppilaskuntaan, jos mielii opiskella yliopistossa.
”Kymmenen vuoden päästä automaatiojäsenyys voi poistua”, Muukkonen arvioi.
”Tiedän perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin sanoneen viime keväänä, ettei ylioppilaskuntien jäsenyysasiaa haluttu käsitellä, koska yliopistolain prosessi oli niin hankala.”
Muukkosen mielestä automaatiojäsenyys on ristiriidassa perustuslain kanssa, eikä hän arvosta ylioppilaskuntien toimintaakaan järin korkealle.
”Sanotaan, että ylioppilaskuntien toiminnalla on hirveästi merkitystä, mutta koko toimintaan osallistuu JoYY:ssäkin alle viisikymmentä ihmistä. Seitsemän tuhatta ihmistä rahoittaa muutamien harrastustoimintaa! Eihän siinä ole minkään sortin järkeä! Sama koskee poliittisia nuorisojärjestöjä.”
Muukkonen sanoo asioita, joita harvan suusta kuulee.
”Kun osaa ylioppilaskunnassa ottaa oikeat henkilöt mukaan, niin mikä tahansa lasku menee läpi. Näinhän se on. Ja silloin unohdetaan kaikki muut ihmiset, jotka sen kaiken kuitenkin maksavat.”
Vaalirahakeskustelu kiehuu kuumana ja leikkaa läpi koko poliittisen kentän. Muukkonen ennustaa avoimuuden veitsen sivaltavan pian myös nuorisojärjestöjä.
”Yksi perkaamaton lehti vaalirahakeskusteluissa ovat opetusministeriön jakamat avustukset poliittisille nuorisojärjestöille, kun ne eivät ole missään suhteessa toimintaan. Opiskelijapiireissä OPM merkitsee ’oma pullo mukaan’, mutta poliittisissa nuorisojärjestöissä se merkitsee lähinnä sitä, että pullo on OPM:ltä saatu.”
Muukkosen mielestä poliitikot kasvavat järjestötoiminnassa kieroon.
”Ylioppilaskunnassa oli vanha vitsi juoda jäsenmaksunsa. Luottamushenkilöiden piti vähintään sillä 90 eurolla saada vuodessa viinaa.”
Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
”En ole koskaan ollut osa poliittista eliittiä, en edes nuorisopolitiikan aikana. Olen aina sulkenut silmäni siltä, kun on sanottu, että poliitikot ja virkamiehet eivät välitä kansasta vaan tekevät asioita, jotka kansasta näyttävät vääriltä. Järjestetään kekkereitä ja kaikkea. Nyt olen ruvennut hirveästi ajattelemaan, että sehän on täysin totta. Meidän poliittisella eliitillä ja virkamieseliitillä ei ole moraalista selkärankaa, vaikka heille siitä maksetaan keskimääräistä parempaa palkkaa. Heidän odottaa olevan keskimääräistä kehittyneitä yksilöitä, mutta kuitenkin he käyttävät asemaansa väärin.”

Muukkonen on kulkenut poikkeuksellisen pitkälle ja poikkeuksellisen rivakasti. Selityksiä ei auta etsiä kuin miehestä itsestään.
Matti syntyi vuonna 1982 Muuramen seurakuntapastorin perheeseen. Isä sai töitä NMKY:n pääsihteerinä Jyväskylästä, ja Muukkoset muuttivat Jyväskylään. Äiti työskenteli lastentarhanopettajana.
”Kun tuli lama, isältä lähti työpaikka alta, mutta onneksi hänelle löytyi kirkkoherran virka Juankoskelta. Muutimme sinne, kun olin yhdeksän.”
Isän väitöskirjatyö vei perheen vielä Geneveen, ennen kuin Muukkoset muuttivat Joensuuhun, missä Matti kävi peruskoulun ja lukion loppuun.
”Kirjoitin lukiosta aivan surkeat paperit eli kaksi c:tä, kaksi b:tä ja a:n. Varman se johtui siitä, että minulla katosi jo yläasteella kaikki motivaatio opiskeluun.”
Motivaatio antoi odottaa vielä palaamistaan, mutta politiikka alkoi kiinnostaa nuorta Muukkosta.
”Lukioaikainen kaverini oli käynyt joissain kokoomuksen tilaisuuksissa, ja hän kysyi, lähdenkö kuuntelemaan poliittista propagandaa. Innostuin lähtemään ja jo pari viikkoa myöhemmin liityin puolueeseen. Isä oli aina sanonut itseänsä kristilliseksi vasemmistolaiseksi ja hän oli muutaman viikon ihan möksynä”, Muukkonen muistelee.
Kokoomukseen hänet imi konservatismi.
”90-luvun lopulla minulla oli todella vahva konservatiivinen hapatus, mikä on täysin karissut. Puolueen sisällä olen ikään kuin siirtynyt aivan toiseen laitaan.”
Heikko ylioppilaskoemenestys ei ennakoinut akateemisen uran suuntaa. Muukkonen haki opiskelemaan neljään paikkaan ja pääsi kaikkeen. Syksyllä 2001 hän aloitti yhteiskuntapolitiikan opinnot ja meni seuraavana keväänä armeijaan.
Luottamustoimia kertyi joka puolelta, mutta nuorisopolitiikan ja ylioppilaskuntatoiminnan aktiivivuosina opintoja kertyi nippa nappa sen verran, että opintukia ei pantu katkolle.
Vappuna 2004 Muukkonen oli taitekohdassa: hallituksen puheenjohtajuus oli ohi, ja ajateltavaa riitti rutkasti.
”Jälkeenpäin tiedostaa tehneensä virheitä, mutta paine eri suunnista oli kova. Olin kesätöissä maakunta-arkistossa ja samalla sain asioita mietittyä. Varmasti on paljon sen kesän ansioita, että olen kehittynyt itse ihmisenä ja yhteiskunnallisena toimijana”, Muukkonen kertaa.
Elokuussa postiluukusta napsahti kirje, missä Kela vaati opintotukia takaisin. Muukkosen piti tehdä syksyn aikana vähintään kymmenen opintoviikkoa eli kaksikymmentä opintopistettä, jotta hän ei menettäisi tukia.
”Silloin mulla ilmeisesti päässä naksahti jotenkin.”
Kaikki luottamustehtävät saivat siirtyä sivuun, ja opinnot menivät kaiken muun edelle. Seuraavan 14 kuukauden aikana Muukkonen teki 540 opintopistettä, kolme kandidaatin tutkielmaa ja kaksi gradua.
”Opiskelu vain lähti sujumaan. Ehkä siinä oli tietynlaista näytönhaluakin. Jossain transsissa sitä varmaan oli. Käytin kaikki mahdollisuudet opiskella ja tein kirjatenteissä kolme tenttiäkin kerralla ja lisäksi kirjallisia töitä. Laskennallisesti määrä tarkoitti 25,5 tuntia opiskelua päivässä”
Gradun teon lomassa painoakin tippui parikymmentä kiloa.
”Kävin kaksi kertaa päivässä pyöräilemässä.”
Syksyllä 2005 Muukkonen oli kaksinkertainen maisteri ja sai jo joulukuussa töitä tutkimusamanuenssina. Akateeminen ura jatkui apurahatutkijana, tuntiopettajana ja yliassistenttina.
”Mitä pidemmälle mennään ajassa, sitä epätodellisemmaksi se tulee itsellekin, miten kaiken olen onnistunut tekemään”, Muukkonen ihmettelee.

Kyyjärvi on juurikin niin pieni minimaailma kuin 1 500 asukkaan väkiluvusta voi päätellä. Kunnantoimistokin on ruskeassa puisessa rakennuksessa, josta ei ole lähimpään lehmähakaan kuin rivakka kivenheitto. Rapistuvaa koulua on kunnostettu kunnanjohtajan johtamilla talkoilla. Maaseudun menneisyys roikkuu utuna kyläkeskuksen yllä, mutta se ei estä uudistumasta.
Ainakin Kyyjärven sheriffi-hanke etenee askel askeleelta. Uljaan ilmestymistä edeltäneellä viikolla Muukkonen kävi keskustelemassa asiasta poliisiylijohtaja Mikko Paateron kanssa.
”Paatero on lehtihaastattelussa todennettu kannattavansa malleja, joissa yksityiset osallistuvat yleisen järjestyksen ylläpitoon poliisin ohjeistuksessa. Kaikkialla muualla näin on paitsi Suomessa, ja me olemme valmiita tarjoutumaan kokeilukunnaksi.”
Sheriffi kuulostaa raflaavalta, mutta käytännön tasolle tuotuna malli muuttuu hyvin arkiseksi
”Täällä tapahtuu jatkuvasti pientä ilkivaltaa, ja ihmiset eivät uskalla olla Shellillä töissä. Kunnassa ei ole yksityisiä vartiointiliikkeitä ja toisaalta järjestyksenvalvojien ja vartijoiden toimivalta on kovin kapea. Nyt malli on hahmottumassa siihen, että pari kolme kaveria hoitaisivat kunnan teknistä päivystystä ja hoitaisivat järjestyksenvalvontaa. Kenties heillä olisi puhallutus- ja säilöönpano-oikeudet.”
Uusien avausten esittäminen vaatii kanttia.
”Jotkut kaverit ovat sanoneet, ettei minulla ainakaan mitään itsesuojeluvaistoa ole. Eihän tuota kukaan oman uskottavuutensa perään katsova ja järjissään oleva kunnanjohtaja olisi mennyt esittämään”, Muukkonen puuskahtaa.
Työttömien kanssa käydyt keskustelut ovat nekin tuottaneet tulosta. Työttömien osuus oli Kyyjärvellä 14,8 prosentissa, ja kahden kuukauden aikana se laski alle yhdeksän prosentin.
”Nyt työttömyysprosentti on asettunut jonnekin kymmenen paikkeille. Tunnemme ihmiset ja elinkeinotoimen kautta voimme edistää heidän työllistymistään.”
Muukkosen mukaan ihmiset ovat suhtautuneet keskusteluihin positiivisesti.
”Varsinkin ne, jotka ovat työllistyneet tämän kautta. Siellä oli yksi viisikymppinen kaveri, joka oli ollut kahdeksan vuotta työttömänä ja nyt sillä on kahden vuoden määräaikainen työsopimus kädessä.”
Yhdessä pyritään löytämään ratkaisuita ongelmiin ja kartoittamaan mahdollisuudet ja voimavarat.
”Ihmisillä on paljon ideoita, mutta niitä ei välttämättä tule toteutettua. Esimerkiksi minulla on ollut useita yritysideoita, joille en vain ole tehnyt mitään.”

Muukkosen on onnistunut nuoren elämänsä aikana saavuttamaan kiistatta paljon.
”Teen ratkaisuja hetkessä. Syksyllä, kun minut valittiin kunnanjohtajaksi, mietin, että just kymmenen vuotta sitten olin aloittanut lukion ekalla luokalla. Sen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, joita en olisi voinut edes kuvitella, ja varmasti seuraavienkin kymmenen vuoden aikana tulee käymään niin. Joistain asioista on elämässä hyötyä ja joistain ei. Ja kuitenkin koko ajan olen mennyt eteenpäin.”
”Mitä vanhemmaksi sitä elää, sitä enemmän rupeaa kunnioittamaan vain sitä, miten itse itsensä tuntee. Totta kai kritiikki pitää prosessoida läpi ja miettiä, onko siinä mitään järkeä, mutta kun sitä paskaa kuitenkin tulee niin paljon eri ihmisten suista.”
Kunnanjohtajan tehtävässä Muukkonen on tajunnut olevansa vastuussa 1 500 ihmisen hyvinvoinnin järjestämisestä. Kokoomuslaiselle epätyypillisesti hän puhuu solidaarisuudesta, jonka uskoo kumpuavan kristillisestä taustastaan.
”Onhan se antoisaa, kun pystyy tekemään yhteiskunnallista työtä, mutta toisaalta voisin olla tekemättäkin. Tähän ikään mennessä olen saanut jo kokeilla monenlaisia juttuja. Olen ollut yliassarina yliopistolla, toiminnanjohtajana kansalaisjärjestössä ja nyt minä olen neljän osakeyhtiön toimitusjohtaja.”
Aivan jokaisen rahkeet eivät riittäisi vastaavaan.
”Minussa on intohimoista tehokkuutta, ja vaikken koskaan ole sitä missään korostanutkaan, niin kai sitä päässäkin jotain on. Omasta mielestäni paras ominaisuuteni on mielikuvitus. Ideoita vain tulee. Minulla pää pyörii jotenkin omituisesti. Lisäksi minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olen esillä”, Muukkonen muotoilee.
John Stuart Millin ”On Liberty” on 140-vuotias kirja, mutta Muukkoselle se on ajankohtaisin kaikista.
”Se on johtoteoria, jota käytän väikkärissäni ja omassa elämässäni, oikeastaan kaikessa. Yritän elää siten, että kaikki, miten toimin ja kirjoitan, on synkassa keskenään ja kokonaisvaltaisesti kaikki minun monet kasvoni ovat samanlaisia. Mutta kuinka moni näkee, mikä perusidea kaiken takana on?”, Muukkonen kysyy ja vastaa saman tien itse.
”Joensuussa on ehkä puolenkymmentä ihmistä, jotka minut oikeasti tuntee. Ei niitä kovin montaa ole. Vaikka olen yleensä avoin, minulla tulee jossain vaiheessa vastaan piste, jonka sisäpuolelle ei pääse juuri kukaan.”
Muukkonen pitää itseään ujon eikä ole uskonut omiin sosiaalisiin kykyihinsä.
”Ylioppilaskunnassa selitykseksi sanottiin, etteivät ihmiset tykänneet minusta, mikä viittaisi siihen, etten ole sosiaalisesti lahjakas. Täällä olen kuitenkin saanut jopa muutaman poliitikon kulkemaan samassa autossa, vaikka he eivät edes puhuneet toisilleen ennen kuin tulin tänne.”
Eläkevirka ei kiinnitä Muukkosen pyörivässä päässä syntyviä ajatuksia aloilleen.
”En itsekään tiedä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Voisin kunnanjohtajan hommista lähteä seuraavaksi rekkakuskiksi. Minulla on tavoitteita, mutta pidän ne pääsääntöisesti itselläni”, Muukkonen vaikenee.
Jotain hän on vielä valmis paljastamaan.
”Joskus kolme vuotta sitten sanoin, että jossain vaiheessa haluan olla kunnanjohtaja, professori ja puoluesihteeri. Niistä yksi on jo käyty.”