Surullinen ja rankka mestariteos

Teksti: Pasi Huttunen

I, Daniel Blake (2016). Ohjaus: Ken Loach Rooleissa Käsikirjoitus: Paul Laverty Rooleissa: Dave Johns, Hayley Squires, Briana Shann, Sharon Percy, Dylan McKiernan Kesto: 101 min.
I, Daniel Blake (2016). Ohjaus: Ken Loach Rooleissa Käsikirjoitus: Paul Laverty Rooleissa: Dave Johns, Hayley Squires, Briana Shann, Sharon Percy, Dylan McKiernan Kesto: 101 min.
I, Daniel Blake (2016) on rankka ja surullinen elokuva, koska se on uskottava ja todentuntuinen. Sen esittämät ihmiset ja heidän tarinansa voisivat hyvin olla totta ja kyseessä dokumenttielokuva. Elokuva onkin kuvattu konstailemattomaan dokumentaarisuudesta ammentavaan tapaan. Ohjaaja Ken Loachin tyylille ominaisesti ote on arkisen realistinen.
Tarinan kehys on sopivan kapea, jotta keskiöön saadaan ihmiset pienine ja suurine huolineen. Ihmisten kautta tarinaan tuleekin sitten koko yhteiskunta sen kummemmin pakottamatta.

Daniel Blake (Dave Johns) on ikääntynyt mies, joka joutuu sydänsairauden vuoksi pois töistä ja sosiaaliturvajärjestelmän armoille. Toinen keskeinen henkilö on Katie (Hayley Squires), yksinhuoltajaäiti, joka hänkin joutuu yhteiskunnan turvaverkkojen varaan.
Elokuva maalaa kuvan todellisuudesta, jossa yhteiskunnan turvaverkko kannattelee vain jos sen varaan joutuva luopuu ihmisarvostaan ja alistuu kohtaloonsa ja siinäkin tapauksessa pieni vahinko tai yskähdys koneistossa voi lipsauttaa uhrin verkon läpi vapaapudotukseen. Ihmiset keksivät kuka minkäkin selviytymisstrategian kuten ihmisten tapana on keksiä.
Sosiaaliturvajärjestelmän nöyryyttävä luonne on arkista todellisuutta Englannissa, mutta se on sitä yhä enemmän myös Suomessa. Maan hallitus vie järjestelmää siihen suuntaan ja siinä se jatkaa työtä, jota jo moni hallitus on tehnyt. Elokuva näyttää kääntöpuolen siitä, kun sosiaaliturvasta tehdään ”aktivoivaa” ja ”kannustavaa” konsteilla, jotka eivät tunnista ihmisen tarpeita ja kykyjä.

Loach ei tarjoa lopussa vapautusta. Ihmiset selviytyvät tai eivät selviydy ja systeemiä vastaan on varaa kamppailla vain jos ei ole mitään menetettävää. Ne, joilla on esimerkiksi lapsia elätettävänään joutuvat käymään kauppaa itsekunnioituksensa rippeillä. Yhdessä kyykytettyjen on sentään mahdollista selvitä jopa tässä systeemissä, tuntuu viesti kuuluvan.
Johns, Squires ja Katien tytärtä näyttelevä Briana Shann ovat vähäeleisen vakuuttavia ja koskettavia rooleissaan. I, Daniel Blake voitti keväällä Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjan pääpalkinnon Kultaisen palmun, eikä ihme. Kyllä tätä rohkenee yhdenlaiseksi mestariteokseksi nimittää.