Kaksi merkittävää suomibluesin edustajaa Heikki Silvennoinen ja Erja Lyytinen ovat yhdistäneet voimansa 26 konsertista koostuvalla kiertueella. Yhteiskiertueen ensimmäisiin pysähdyspaikkoihin 4. helmikuuta lukeutui Joensuun Kerubi.
Silvennoinen on tehnyt musiikkia aktiivisesti jo 70-luvun alusta lähtien esimerkiksi yhtyeissä Tabula Rasa, Catwalk, Q Stone ja SF- Blues. Erja Lyytinen on yksi maamme arvostetuimmista bluesartisteista ja voitti muutama viikko sitten Blues Awardsin vuoden artistina. Lyytinen julkaisi esikoisalbuminsa vuonna 2002.
Kahdesta osasta koostunut konsertti alkoi akustisvoittoisesti Lyytisen toistaiseksi levyttämättömällä tuotannolla. Silvennoinen tarjoili kaksi Q Stonen 90-luvun alkupuolen tuotantoon lukeutuvaa raitaa; balladikaunokin The River sekä yhtyeen laadukkaimmalta, vuonna 1990 ilmestyneeltä pitkäsoitolta Pink on Blue löytyvän bluesrevityksen You Should Know, joka osoittautui konsertin ensimmäiseksi huippuhetkeksi. Lyytisen uudesta tuotannosta niin ikään vielä julkaisematon Love Laboratory oli vakuuttava bluesrypistys, mutta vanhemman tuotannon parhaimmistoon lukeutuvasta Everything’s Finesta oli tarjolla varsin onnistunut, Lyytisen pitkällä kitarasoololla ryyditetty näkemys. Ensimmäisen setin päätteeksi Silvennoinen esitti sofistikoituneempia sinisävyjä tarjoilleen kappaleensa Sun Don’t You Shine.
Kakkossetti käynnistyi niin Silvennoisen kuin Lyytisen osalta slovarivoittoisesti Lyytisen esittäessä suomenkielistä tuotantoa Pohjoinen jää – kappaleen verran. Silvennoinen tarjoili kerrassaan onnistuneen näkemyksen Tabula Rasan tuotannon tunnetuimmasta palasta, Juice Leskisen tekstittämästä klassikkokappaleesta Rakastatko vielä kun on ilta. Jälleen Lyytisen uuta tuotantoa edustanut Stolen Heart oli artistin itsensä mukaan hakenut inspiraatiotaan Jimi Hendrixiltä ja sen aluksi artisti tarjosikin ripauksen Voodoo Chilen introa.
Varsinaiselle ydinalueelleen Silvennoinen pääsi Eric Claptonin 70-luvun alussa vaikuttaneen yhtyeen Derek & The Dominosin näkemyksen innoittamana versioidussa Have You Ever Loved A Womanissa sekä monien muiden lisäksi myös Creamin levytysohjelmistoon kuuluneessa bluesklassikossa Crossroads. Varsinaisen kakkossetin päätti Silvennoisen omaa tuotantoa edustanut Singin’ the Blues. Ylimääräisissä numeroissa tarjoiltiin kaksi coveria, eli Bonnie Raittin ja Bryan Adamsin Rock Steady ja viimeisimpänä Silvennoisen toisen suuren vaikuttajan, Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin kaunokki I Loved Another Woman.
Illan kitaristi/solistit olivat erinomaisessa vedossa ja rumpali Kai Jokiahon, basisti Juha Veronan ja kosketinsoittaja Harri Taittosen taustaryhmä varsin ammattitaitoinen. Heistä viimeksi mainittu on aikaisemmin soittanut niin Q Stonen ensimmäisessä kokoonpanossa kuin Lyytisen yhtyeessä. Täyteen myydystä Kerubin salista poistui oikeutetusti tyytyväistä yleisöä.